Oppimisen ilo - myytti vai mahdollisuus?

Moikka!

Tällä hetkellä istuskelen New Yorkissa lentokentällä odottelemassa konetta Helsinkiin (tosin tulen julkaisemaan tämän postauksen vasta myöhemmin, sillä wi-fi on täällä maksullinen, ja minä liian pihi).Aamulla oli aikainen herätys ennen kuutta, sillä lensin ensin Bostonista tänne. Kun lentoni on lopulta perillä Helsingissä niihin aikoihin kun yleensä menen nukkumaan, on kello paikallista aikaa jo melkein yhdeksän aamulla. Taitaa siis jäädä ensi yökin hieman lyhyeksi – mahdollisesti täysin olemattomaksi. No jaa, olen sen verran innoissani kotiin pääsystä, ettei pieni univaje kauheasti vaivaa!

Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt hirmuisen nopeasti, ja toisaalta taas, kuin olisin ollut Brownissa jo ainakin vuoden. Alussa sitä tuntee aina olevansa ihan hukassa, mutta yllättävän äkkiä tottuu uusiin tapoihin ja rutiineihin sen kummemmin asiaa miettimättä.

Vaikka täällä eläminen on paljon muutakin kuin pelkkää pänttäämistä, niin opiskelemaan tänne on kuitenkin pääasiassa tultu (ainakin toivottavasti).  On ollut hienoa huomata ihan käytännössä, miten mahtavaa on pystyä opiskelemaan juuri niitä asioita, mitkä itseä kiinnostaa. Kun kursseja on tarjolla satoja ja kaikkia saa kokeilla parin viikon ajan ennen lopullista päätöstä, ei voi syyttää kuin itseään, jos ei pidä omasta lukujärjestyksestään. Toki myöhemmin sellaisiakin tilanteita voi tulla. Kun toisena vuonna lopulta valitsee pääaineen, voi siihen sisältyä joitakin pakollisia kursseja, joista ei niin kauheasti tykkää. Itseäni huvittaa, kuinka psykologian opiskelijat valittavat siitä pakollisesta tilastotieteen kurssista. Hei haloo, jokainen psykan opiskelija käy keskimäärin 32 kurssia näiden neljän vuoden aikana. Yksi tilastotieteen kurssi siellä joukossa tuskin pilaa kenenkään yliopistokokemusta. Saatan ehkä olla vähän puolueellinen, sillä itse pidän tilastotieteestä kovastikin, ja otan juuri tuon kurssin ensi keväänä.

Hupsista, eksyin vähän aiheesta. Mitä yritän sanoa on se, että valinnanvapaus ja monipuolisuus on rikkaus, jonka tärkeyttä ei välttämättä heti huomaa. Moni on innoissaan lukion jälkeen, kun pääsee opiskelemaan sitä itselle mieluista asiaa, eikä tarvitse enää käydä niitä pakollisia matematiikan/uskonnon/mikä ikinä onkaan inhokkiaineesi -kursseja. Mutta onko se oikeasti ainoa asia, joka tässä maailmassa kiinnostaa? Kumpi on oikeasti tärkeämpää – se, että sinusta tulee valtavan hyvä jossain tietyssä asiassa, vai se, että sinulla on monipuolisesti tietoja ja taitoja monelta eri osa-alueelta? Mielestäni nämä eivät välttämättä ole toisiaan pois sulkevia asioita. 

Se, että on tilaa ottaa haluamiaan kursseja myös oman pääaineen ulkopuolelta, on tärkeää useasta syystä. Yksi on se, että saattaa löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Täällä tarjotaan monia oppiaineita, joita ei lukiosta löydy, ja myös monia tiettyyn asiaan keskittyviä kursseja oppiaineiden sisällä. Esimerkiksi ”keittiökemian” kurssi, jossa kokataan ja samalla opiskellaan minkä takia se pulla kohoaakaan uunissa ja miten kiljua valmistetaan, voi houkutella monia opiskelijoita kemian laitoksen ulkopuolelta.  Saattaa jopa huomata, että haluaakin opiskella jotain ihan muuta, kuin mitä alun perin ajatteli (tai mitä vanhemmat ajattelivat…). Toisaalta voi käydä niinkin, että kokeilemalla kaikkea muuta todella varmistuu siitä, että juuri se oma pääaine on se, mihin haluaa eniten keskittyä. Joka tapauksessa prosessissa oppii jotain itsestään, omista heikkouksistaan, vahvuuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. 

Monien vanhemmat ovat varmasti paasanneet siitä, ettei opiskelu mene koskaan hukkaan. En väitä, ettäkö tämä olisi aina ihan täysin totta. Ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään opiskelemalla vuosi toisensa perään jotain, mikä ei kiinnosta ja mitä ei tule koskaan tarvitsemaan, jos sen ajan voisi käyttää johonkin parempaankin. Yleisesti ottaen voisin kuitenkin sanoa, ettei opiskelun ainoa tavoite ole opettaa tiettyjä faktoja tai edes taitoja – sen tavoite on opetella ajattelemaan. Mitä monipuolisemmin opiskelee, sitä paremmin oppii myös tarkastelemaan asioita monelta eri kantilta, ja löytämään luovia ratkaisuja ongelmiin Historian opiskeleminen opettaa löytämään syy-seuraus suhteita ja ennen kaikkea tärkeitä asioita ihmisluonteesta. Eri kulttuurien opiskelu laajentaa maailmankuvaa ja saa pohtimaan kriittisemmin omia ennakkoluuloja ja käsityksiä muista ihmisistä. Biologian opiskelu saattaa laittaa oman arvomaailman ja tärkeysjärjestyksen aivan uusiksi, ja herättää esimerkiksi pohtimaan ilmastonmuutosta tai omaa terveyttä aivan uudella tavalla. Kielten opiskelu opettaa löytämään toistuvia kaavoja ja sääntöjä, sekä käyttämään teoreettista tietoa (kielioppia, sanastoa) luovalla tavalla käytännössä. Ei kyse ole yleissivistyksestä, jolla saa itsensä vaikuttamaan fiksulta vieraiden silmissä. Kyse on jostain huomattavasti laajemmasta ajatus- ja toimintatapojen muutoksesta, joka pikkuhiljaa johtaa siihen, että ihmisestä tulee avoimempi, luovempi, ja hyvällä tavalla kriittisempi. Monipuolinen opiskelu auttaa oman identiteetin etsimisessä ja löytämään asiat, jotka oikeasti ovat itselle tärkeitä.

Psykologian tunneilla olen oppinut tarkastelemaan itseä ja muita uusilla tavoilla, ja ennen kaikkea alkanut kiinnittää huomiota omiin käyttäytymismalleihin ja pohtimaan niiden mahdollista syytä hieman tarkemmin. Lähi-Idän tunneilla olen tajunnut, että meistä kaikkein suvaitsevaisimmillakin on ennakkoluuloja, me kaikki olemme tietyssä määrin puolueellisia, ja että yleensä mikään ei ole niin mustavalkoista, kun miltä päällepäin näyttää. Neurotieteen tunneilla olen huomannut, ettei pienten tieteellisten yksityiskohtien opiskelu ole minun juttuni, jos en pääse soveltamaan sitä käytännössä. Biologian tunneilla olen oppinut miettimään valtion vaikutusta ravitsemussuosituksiin ja lääketeollisuuteen, ja sitä kautta sitä, kuinka suuri osuus rahalla ja vallalla on meidän tavallisten ihmisten terveydentilaan. Toki olen oppinut myös, mitkä ovat Gerogen Kellyn corollaryt, mitä tapahtui Iranissa vuonna 1979, mitä tapahtuu jos katkaisen hermoradat selkärankani vasemmalta puolelta nikaman 7 korkeudelta, ja kuinka oliiviöljyn päivittäinen käyttö vaikuttaa HDL kolesterolin määrään. Muistanko näitä pikkuasioita enää vuoden päästä? Tuskin edes ensi kuussa. Tunnenko kasvaneeni ihmisenä ja oppineeni jotain tärkeää elämästä? Todellakin.

Kaikilla ei ole näin suurta valinnanvapautta, mutta toivon silti, että jokainen ottaisi kaiken irti siitä, mitä on tarjolla. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen ei ole koskaan pahasta! Jos koulun puolesta ei siihen ei ole mahdollisuutta, niin kansalaisopistoilta löytyy ties minkälaisia kursseja. Myös uusien harrastusten kokeileminen tai ihan vaikka kirjojen lukeminen voi ajaa saman asian. Jos taas on vielä siinä tilanteessa, että joutuu puurtamaan niiden pakollisten kurssien parissa, voi aina pyrkiä muuttamaan omaa suhtautumista. Voisiko näistä äidinkielentunneista sittenkin olla jotain hyötyä, vaikka haluankin opiskella matematiikkaa? Onko kemia oikeasti tosi tylsää, vai enkö vain pidä siitä, koska se on minulle vaikeaa? Jos on taipumusta perfektionismiin, voi olla hankalaa oppia oikeasti nauttimaan uuden oppimisesta ja olemaan keskittymättä pelkkiin arvosanoihin. Sitä kannattaa kuitenkin harjoitella. Itse stressaan edelleen jossakin määrin arvosanoista, mutta etenkin tämän syksyn aikana olen oppinut arvostamaan enemmän myös oppimisprosessia ja sitä, miten se on minuun vaikuttanut. Uskallan ottaa myös kursseja, joiden tiedän olevan minulle vaikeita, jos aihe ja professori vaikuttavat kiinnostavilta. 

Alun perin ajattelin kirjoittaa tämän syksyn kohokohdista, joulusta ja siitä, mitä odotan ensi keväältä. No, näin käy joskus (siis aika useinkin). Joulun vietän tosiaan Tahkolla perheen ja sukulaisten parissa. Lomalla on tarkoitus käydä vähän lisää sukuloimassa, ja tietysti tavata kaikkia ihania ihmisiä, joita en ole tässä muutamaan kuukauteen nähnyt. Minun lomani on onneksi melkein kuukauden mittainen, joten ehdin vähän aikaa ladata akkuja ennen kouluun paluuta. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille! ♥

Vähän vanhempaa kuvamateriaalia, täällä Providencessa sää ei ole kovin jouluinen...