Kaksi päivää elämästäni

Heips!

Tällä hetkellä makaan yksin kuumeessa sängyn pohjalla muiden valmistautuessa 250-vuotistansseihin. Tänään olisi ollut myös Brown-Harvard jalkapallopeli, ulkona 27 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Hieman ketuttaa, joten päätin käyttää tämän ajan kuvapostauksen toteuttamiseen. Tässä siis pieni kurkistus People's Climate Marchiin sekä ihan tavalliseen torstaipäivääni!

Sunnuntai

Aamulla herätyskello pirisi kello 4:55. Ei kai siinä auttanut muu kuin nousta. Laahustimme porukalla bussin lähtöpaikalle kaupungintalon (?) eteen.

 Bussissa tunnelma oli tiivis. Niin suloiselta kuin keltaiset koulubussit ehkä ulospäin näyttävätkin, niin sisältä ne ovat todellakin mitoitetut pienille koululaisille. Lähekkäin olevat penkit ovat kuulemma turvallisuuskysymys. Asentaisivat mieluummin turvavyöt...

Perille saavuimme yllätys yllätys pari tuntia myöhässä, sillä New Yorkissa bussi liikkuu noin 2:n kilometrin metrin tuntivauhtia. Ehdimme kuitenkin hyvin mukaan, vaikka marssi olikin jo periaatteessa alkanut.

Eteneminen oli hidasta, enkä jaksanut laahustaa koko matkaa ihmisjoukossa (ihmisiä oli kuulemma yli 200 000!). Niinpä poikkesin välillä reitiltä keskuspuistoon, Manhttanille, Starbucksiin, ja lopulta Hudson-joen varrelle lukemaan kirjaa.

Marssin loputtua olin aivan puhki, kuten varmasti kaikki muutkin osallistujat. Lähdimme takaisin kohti Providencea kuuden aikaan illalla, ja olimme lopulta perillä vasta vähän ennen puoltayötä (vaikka matkan pitäisi muka kestää vain 3,5h). Vaikka päivä oli melko raskas, oli kuitenkin mukavaa päästä vaihtelun vuoksi näkemään, millaista se elämä kampuksen ulkopuolella oikein olikaan.

Torstai

Aamu alkoi psykologialla ja kahvilla. Aiemmin olen ollut liian pihi ostamaan kahvia, mutta New Yorkissa ihastuin Starbucksin uuteen blonde roast -kahviin niin kovasti, että totesin sen olevan kahden dollarin arvoista - ainakin aikaisina aamuina. Professori puhui Freudista ja etenkin viime aikoina tehdyistä psykoanalyysia koskevista tutkimuksista. Lopulta professori ryhtyi kertomaan meille siitä, miten Hitleriä on analysoitu Freudilaisittain, ja meinasi taas innostua puhumaan yliaikaa. Psykan tunnit ovat kyllä ihan lemppareita!

Luennon jälkeen minulla oli muutama tunti vapaata, joten suuntasin kirjastoon kertaamaan ensi viikolla olevaan neurotieteen kokeeseen. Kampuksella on muutama kirjasto, mutta pidän tästä kaikkein eniten. Kirjasto on koko Providencen korkein rakennus, mutten ole itse asiassa koskaan käynyt ylemmissä kerroksissa, missä varsinaiset kirjat ovat. Minä, kuten suurin osa muistakin oppilaista, käytän hyväkseni pääasiassa pohjakerroksen lukutilaa. Niin sanottu study center on täynnä tietokoneita, sohvia ja pöytiä, ja se on jaettu eri osiin melutason mukaan. Paikka on auki kellon ympäri, joten tänne voi tulla opiskelemaan rauhassa vaikkapa aamukolmelta seinänaapurien pitäessä pippaloita.

Lounasta ennen seuraavaa luentoa. Omeletti-baari on ihan paras - sen kun täytät lapun omien mieltymystesi mukaan, ja saat haluamasi munakkaan.

Luennolla lähes puoli tuntia aikaisessa. Olenko ainoa? Näköjään en.

Vihdoin olemme päässet neurotieteessä solutasolta aivoihin asti - jee! Professori oli tuonut jopa oikeat aivot tunnille mukaan. Pelottavaa.

Seuraavaksi Lähi-itää. Tykkään tästä luokkatilasta tosi paljon, sillä se on kampuksen kaikkein uusimmassa rakennuksessa. Kivan pitsakan seinät pitävät ainakin hereillä! Olemme käsitelleet tällä kurssilla paljon melko raskaitakin aiheita, joten tänään otimme vähän rennommin ja käytimme suuren osan tunnista musiikkivideoiden katseluun. Toki tässäkin oli jonkinlainen idea takana, sillä olimme ennen tunnille tuloa lukeneet pari artikkelia siitä, miten Internetin, television ja muun median yleistyminen vaikuttaa arabimaissa.

Ruokaa, omnom.

Salille! Alakerran kuntosali ei ole kampuksen isoin eikä hienoin, mutta kätevästi hissimatkan päässä, ja yleensä erittäin hiljainen. Salilta löytyy muutama jouksumatto, kuntopyöriä, vapaita painoja ja kaikki peruslaitteet, joten miksipä sitä kauemmas lähtisikään. Täällä on mukava käydä muutaman kerran viikossa rentoutumassa ja pitämässä huolta siitä, että jaksaa kävellä kampuksen toiseen päähän vielä ensi vuonnakin.

Päivän päätteksi vielä vähän luettavaa psykologian ja Lähi-idän kursseille.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille, toivottavasti syysflunssa ei iske teihin! Postaustoivomuksia otetaan vastaan :)

Home sweet home

Moikka pitkästä aikaa!

Pahoittelen melko pitkäksi venähtänyttä taukoa. Aikamoista kiirettä on pitänyt edelleenkin, ja aika kuluu todella nopeasti. Vastahan minä tulin tänne, ja reilun viikon päästä on jo ensimmäiset kokeet! Opiskelu on todellakin päässyt täyteen vauhtiin, joten tekemistä riittää kyllä vuorokauden jokaiselle tunnille. Aloitin myös työt jo viime viikolla, mikä on ollut mukavaa vaihtelua opiskelulle (tosin kassalla ollessani voin lukea samalla, joten käytännössä minulle maksetaan läksyjen tekemisestä). Muffinien leipominen ja sämpylöiden täyttäminen on yllättävän rentouttavaa puuhaa, ja samalla tutustuu hyvin muihin työntekijöihin.

Muutoin en ole kauheasti ehtinyt ottaa iloa irti kaikista koulun tarjoamista kerhoista ynnä muusta, sillä kymmenisen tuntia töitä viikossa vie aika suuren osan niin kutsutusta ”vapaa-ajasta”. Alakerran kuntosalia olen tosin käyttänyt hyväkseni melko ahkerasti, ja kohta pääsen kokeilemaan onneani koulun ratsastusjoukkueen suhteen. Paikkoja on kuulemma tarjolla vain yksi tai kaksi ja yrittäjiä muitakin kuin minä, joten on hyvin mahdollista, etten pääse vielä tänä vuonna aloittamaan. Toisaalta minulla on jo todella ikävä takaisin hevosen selkään, mutta jos en pääse joukkueeseen, niin täällä on kyllä muita aktiviteetteja, mistä valita. Aloin itse asiassa harkita ihan tosissani kansantanssia, ihan vaan koska se näyttää hauskalta, eikä siihen tarvitse mitään aikaisempaa kokemusta. Myös joogaa olisi tarjolla joka päivä, ja itsepuolustuslajitkin kiinnostaisivat… Miksi ihmeessä pitää käydä koulua, kun olisi niin paljon kaikkea muuta, mielenkiintoisempaa tekemistä?

No niin, voisin siirtyä vihdoin tämän postauksen pääasiaan, eli huone-esittelyyn. Mikään ihmeellinen tämä meidän huoneemme ei ole, mutta mukavasti täällä viihtyy, ja tilaa riittää. Vessa ja suihku jaetaan tosiaan naapureiden kanssa (kaksi poikaa), mikä on aika mahtavaa, sillä monissa muissa asuntoloissa suihkut ja vessat ovat koko kerroksen yhteisessä käytössä. Kämppikseni on onneksi aivan mahtava tyyppi, joten mikäs tässä yhdessä asustellessa! Kuvat ovat siis omalta puoleltani huonetta - kämppiksen puoli on käytännössä peilikuva omastani.

Tämä on tullut todellakin tarpeeseen. Ylimmässä kerroksessa on se huono puoli, että lämpöä riittää vähän liikaakin.

Jääkaappimme näyttää yleensä suunnilleen tältä. Ruokalasta pihistettyjä hedelmiä/take away -jämiä. Syötävää riittää sen verran paljon, että harvemmin tarvitsee itse mitään ostaa.

Tänään olisi tarkoitus vähän rentoutua elokuvien ja sushin parissa. Minulla oli nimittäin tiistaina synttärit, muttei oikeastaan ehditty juhlia niitä silloin, joten päätettiin siirtää "juhlat" viikonlopulle. Huomenna suuntaankin kohta New Yorkia, missä järjestetään People’s climate march. Osallistujia tulee olemaan yli 100 000, joten mistään ihan pienestä tilaisuudesta ei ole kyse. Bussi lähtee aamukuudelta, joten herätys tulee olemaan tuskainen. Jostain syystä olen nukkunut viime aikoina yli kymmenen tunnin yöunia. Yllättävän väsyttävää tämä kirjojen lukeminen… Siitä ja kaikesta muustakin lisää ensi kerralla!

Kurssien shoppailua, elokuvia uimahallissa ja muuta mukavaa

Hei taas!

Reilu viikko on vierähtänyt viime postauksesta, mutta suoraan sanottuna tuntuu, kuin siitä olisi jo kuukausi aikaa. Ei ole niinkään kyse siitä, etteikö aika täällä menisi nopeasti, vaan ennemminkin siitä, että viikossa on ehtinyt taas tapahtua ihan valtavasti asioita!

Keskityn nyt kuitenkin tällä kertaa kurssivalintoihin, kuten viimeksi lupailinkin. Brown on niin sanottu liberal arts college, mikä tarkoittaa sitä, että täällä painotetaan laajaa yleistietämystä eri oppiaineista. Joissakin liberal arts yliopistoissa tämä saavutetaan siten, että oppilaat käyttävät ainakin ensimmäisen vuoden pelkkien pakollisten aineiden opiskeluun, vähän saamaan tyyliin kuin suomalaisissa lukiossa on pakko opiskella ainakin yksi kurssi suunnilleen jokaista ainetta. Vasta tämän jälkeen päästään valitsemaan omat kiinnostuksen kohteet ja pääaine. Brownissa asiaa lähestytään kuitenkin vähän eri näkökulmasta. Täälläkin pääaine julistetaan vasta toisen vuoden kevätpuolella (senkin jälkeen sitä voi vielä vaihtaa), mutta pakollisia kursseja ei ole yhtäkään. Ehdot valmistumiselle ovat, että täyttää jonkun pääaineen (Brownissa puhutaan käytetään concentration-sanaa majorin sijaan, koska halutaan olla erilaisia tässäkin asiassa) kriteerit, ja on suorittanut hyväksytysti vähintään 30 kurssia.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa psykologia, mitä itse luultavastikin lähden opiskelemaan. Jotta valmistun psykologian kandidaatiksi, minun täytyy näiden kahdeksan lukukauden aikana suorittaa

• Psykologian introkurssi (saan tosin skipata tämän, koska suoritin AP-psykologian vaihtovuonna)
• Statistiikan introkurssi
• Kuusi psykologian kurssia, kaksi kutakin suuntausta kohden (havainto/kognitiivinen, vertaileva/fysiologinen, sekä sosiaali/persoonallisuus/kehityspsykologiaa)
• Yksi psykologian laboratoriokurssi
• Kuusi vapaavalintaista tiedekurssia (matematiikkaa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa, neurotiedettä…)
• Yksi psykologian ”ylemmän tason” seminaarikurssi
• Ohjattu tutkielma (yksi kurssi)

Näitä kursseja on siis yhteensä 17, joista vain kaksi on varsinaisesti pakollisia – kaikissa muissa on runsaasti vaihtoehtoja. Keskimääräinen opiskelija ottaa 4-5 kurssia lukukautta kohden, ja suorittaa noin 35 kurssia neljän vuoden aikana. Mitä noilla lopuilla kursseilla sitten opiskellaan? Ihan mitä vaan! Halutessaan voi ottaa toki lisää psykologian kursseja, mutta koska täällä kurssivalikoima on niin valtava, niin kiinnostavia kursseja löytyy varmasti muistakin tiedekunnista. Etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoita kannustetaankin vahvasti ottamaan hyvin erilaisia kursseja monista eri tiedekunnista – varsinkin, koska suurin osa ei ole vielä varma tulevasta pääaineestaan (ja nekin, jotka luulevat olevansa, usein muuttavat mieltään). Pääaineesta riippuen suoritettavia kursseja on 12-20, joten vaikka ensimmäisen vuoden opiskelisi mitä, niin pääaineelle pakolliset kurssit ehtii kyllä ottaa myöhemminkin. Tämä systeemi on mielestäni mahtava siitäkin syystä, että jokainen opiskelija pystyy mahduttamaan lukujärjestykseensä pääaineensa ulkopuolisia kiinnostuksen kohteita, oli se sitten taiteita, musiikkia, kieliä tai vaikkapa egyptologiaa.

Toinen Brownille ominainen piirre kurssivalinnoissa on niin sanottu shopping period. Kursseille rekisteröidytään alustavasti koulun alkaessa, jonka jälkeen alkaa tämä kahden viikon shoppailuvaihe. Näiden kahden viikon aikana oppilailla on mahdollisuus kokeilla haluamiaan kursseja – myös niitä, joihin ei ole rekisteröitynyt. Osa oppilaisa ”shoppailee” yli kymmentä kurssia, osa vain viitta tai kuutta. Näiden viikkojen aikana oppilaat saavat yleensä melko hyvän käsityksen siitä, millainen professori kurssia opettaa, millainen opetustyyli hänellä on, kuinka raskas kurssi tulee olemaan jne. Lopullinen rekisteröinti kursseille täytyy olla tehtynä näiden kahden viikon lopussa, jolloin jokaisella opiskelijalla on toivon mukaan lukujärjestyksessään vain sellaiset kurssit, mistä oikeasti pitää. Varsinkin shopping periodin ensimmäiset päivät ovat usein melkoista hyörinää, sillä suuri osa oppilaista joutuu istumaan lattialla tai rappusilla, ja ihmisiä tulee ja menee kesken luentojen. Koen tämän shopping periodin kuitenkin todella hyödyllisenä varsinkin tässä vaiheessa, kun ei vielä tunne professoreita yhtään.

Minä shoppailin aluksi kahdeksaa kurssia: biologiaa (ravitsemustieteen perusteet), persoonallisuuspsykologiaa, statistiikan introkurssia, englannin esseekurssia, Lähi-idän tutkimusta, neurotieteen introkurssia, ranskaa ja sosiologiaa (sukupuoli ja yhteiskunta). Lopulta monen mutkan kautta päädyin biologiaan, psykologiaan, Lähi-itään ja neurotieteeseen. Pidin kovasti noista muistakin kursseista, joten ajattelin ottaa ainakin ranskan, statistiikan ja englannin sitten keväällä.

BIOL0030 Principles of Nutrition (ravitsemustieteen perusteet)

Kurssilla on noin sata oppilasta. Opettaja on koulutukseltaan ravitsemusterapeutti, joten hän osaa asiansa ja pystyy käyttämään hyväkseen esimerkkejä oikeasta elämästä. Opettaja on jo vähän vanhempi naishenkilö, mutta hänellä on mukavan selkeä opetustyyli ja hänen luentojaan on helppoa seurata. Kurssilla käsitellään muun muassa ravitsemuksen perusteita ja niiden soveltamista oikeaan elämään, ravitsemuksen roolia kroonisten sairauksien hoidossa, sekä eri ruoka-aineiden imeytymistä ja käyttäytymistä ihmiskehossa. Kurssi vaikuttaa melko helpolta, sillä suurin osa käsiteltävistä asioista on yleistietoa tai jo aiemmin biologian tunneilla opittua. Varsinaista kirjaa ei edes tarvitse hankkia, sillä opettajalta saa valmiit tiivistelmät kirjan kappaleista, ja koekysymykset perustuvat pelkästään niihin ja luennoilla läpikäytyihin asioihin. Otinkin kurssin pääasiassa siksi, että voidakseni ottaa vaativampia kursseja samasta aihepiiristä, minun tulee käydä tämä kurssi ensin. Sitä paitsi onhan se ihan mukavaa vaihtelua ottaa vähän helpompiakin kursseja, varsinkin nyt ensimmäisellä lukukaudella!

CLPS 0701 Personality (persoonallisuuspsykologia)

Kurssilla käsitellään eri persoonallisuuspsykologian perspektiivejä ja teorioita (psykoanalyyttinen, behavioristinen, humanistinen jne.). Kurssilla painotetaan teorian ja tutkimuksen yhteyttä. Kurssilla on reilut sata oppilasta, ja opettaja on samalla myös minun ”oponi”, eli hän on se, joka auttaa minua kurssivalinnoissa ynnä muussa opiskeluun liittyvässä. Opettaja on vanhempi mieshenkilö, ja koulutukseltaan psykoterapeutti. Luentojensa ohessa hän tapaakin kouluikäisia lapsia terapian merkeissä, joten hän todellakin tietää mistä puhuu, ja voi käyttää esimerkkejä oikeasta elämästä luentojensa apuna. Opettajan opetustyyli on joidenkin mielestä kuiva (hän puhuu melko paljon ja käyttää vain vähän oheismateriaalia), mutta itse pidän hänestä, koska hän on niin valtavan omistautunut ja innostunut siitä, mitä hän opettaa. Myös kurssikirjat ovat mielenkiintoisia ja selkeitä. Toisessa on teoriaa, ja toisessa esimerkkitapauksia.

NEUR 0010 The Brain: An Introduction to Neuroscience

Kurssilla käsitellään nisäkkäiden hermostoa painottuen ihmisaivoihin. Aiheisiin kuuluu muun muassa hermosolujen toiminta, aistien toiminta, liikkeen ja puheen kontrolli, oppiminen ja muisti, tunteet, sekä aivosairaudet. Kurssilla on valtavasti oppilaita, yli 400. Opettajia on kaksi, joista toista en ole vielä tavannut, mutta ainakin toinen on todella osaava ja ihan älyttömän hauska. Kirja on paksu kuin nälkävuosi ja luettava materiaali on välillä melko teoreettista ja raskasta, mutta onneksi opettajat ja kurssin ”avustajat” ovat tavattavissa useita kertoja viikossa, ja kerran viikossa järjestetään vapaaehtoisia tunnin kertaussessioita.

MES 0155 Cultures of the Contemporary Middle East

Miten minä päädyin ottamaan Lähi-idän tieteitä kurssivalikoimaani? Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun mentorini kehui kyseisin kurssin professorin maasta taivaisiin, ja kannusti ottamaan jonkun hänen kursseistaan. Eräällä lounaalla kansainvälisen orientaation aikana päädyin sitten istumaan samaan pöytään tämän professorin kanssa, ja olin myyty. Aivan supermahtava ja ihana ihminen! Hän on kotoisin Palestiinasta, mutta on asunut Yhdysvalloissa jo pitkään – alun perin opetti Harvardissa, mutta vaihtoi sitten Browniin (jossa viihtyy kuulemma paljon paremmin, heh). Ei tämä professori kuitenkaan ihan ainoa syy ole, miksi otin tämän kurssin. Lähi-Idän tapahtumat ovat melkoisen pinnalla tällä hetkellä ja vaikuttavat runsaasti myös muuhun maailmaan. Minua on jo pitkään vaivannut se, että oma tietämykseni rajoittuu siihen, että ”joku konflikti siellä on aina meneillään”. Toivonkin, että tämän kurssin jälkeen minulla olisi vähän parempi käsitys siitä, mitä Lähi-Idässä oikein tapahtuu, ja miten tähän on päädytty.

Kurssin aikana luemme neljä kirjaa: Raja al-Sanean Riadin tytöt, Our harsh logic : Israeli soldiers' testimonies from the occupied territories 2000-2010 (ei lienee suomennettu?), Marjane Satrapin Persepolis, ja Jean Zarun Occupied with Nonviolence: A Palestinian Woman Speaks (tätäkään en löytänyt suomeksi). Katsomme myös 11 eri elokuvaa dokumenteista komedioihin, muun muassa Nader ja Simin: Ero, Wadjda, Taistelu Algeriasta ja Reel Bad Arabs: How Hollywood Vilifies a People. Jokainen kirja ja elokuva vaikuttaa ihan älyttömän mielenkiintoiselta, ja yllätyksekseni voin sanoa, että odotan näitä tunteja kaikkein eniten!

Muutoin ollaan tehty kaikenlaista hauskaa, kuten kisailtu muita ”yksikköjä” vastaan, käyty kuuntelemassa yllättävän hauska luento alkoholista ja seksistä, katsottu näytelmä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kannustettu luokkakavereita talent-kilpailussa, tutustuttu koulun tarjoamiin 400:n kerhoon ja katsottu Pitch Perfect uimahallissa. Antaa kuvien puhua puolestaan (vaikka ne ovatkin vähän huonolaatuisia, sori!).