Kiitospäivän tunnelmia

Hei!

Olipa mukavaa herätä tänä aamuna hyviin uutisiin! Harmi, kun en pääse juhlimaan muiden suomalaisten kanssa. Edes skumppaa en voi ostaa, kun ei ikä vielä täällä Jenkkilässä riitä. Suoraan sanottuna olin hieman skeptinen tasa-arvoisen avioliittolain läpimenemisestä, mutta mahtavaa välillä yllättyä positiivisesti. Hyvä Suomi! Pienin askelin kohti tasa-arvoisempaa, parempaa tulevaisuutta – ehkä vähän jäljessä muuta maailmaa, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Kampus on ollut pari viime päivää erikoisen hiljainen. Lähes kaikki ulkomaalaiset opiskelijat, kuten myös kauempana asuvat amerikkalaiset, eivät ole kuitenkaan lähteneet koteihinsa, joten aivan yksin ei tarvitse olla. Kämppikseni lähti jo keskiviikkona ja tulee takaisin vasta sunnuntaina, joten saan nauttia vähän aikaa ihan ikiomasta huoneesta. Yritän parhaani mukaan olla huolehtimatta kohta edessä olevista loppukokeista ja käyttää aikaa ihan löhöilyyn ja nukkumiseen. Muutama elokuva on tullut jo katsottua (The Awakening nukkumaan mennessä ei ollut tosin ihan paras idea), pari kirjettä kirjoitettua, muutamia lehtiä luettua, ynnä muuta sellaista. Huomenna ajattelin lähteä keskustaan joululahjaostoksille ja ehkäpä elokuviin. Toivottavasti suurin ryysis on ohi, ja joitakin tuotteita vielä Black Fridayn jäljiltä hyllyissä!

Kuva: Satya Murthy CC

Kaikki ovat varmaan kuulleet kiitospäivästä ja saaneet TV-sarjojen perusteella jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka sitä vietetään. Mutta mikä juhla tämä oikein on? Miksi se on amerikkalaisille niin tärkeä?

Kiitospäivää vietetään myös Kanadassa (vähän eri aikaan ja eri syystä), mutta täällä sitä juhlitaan aina marraskuun neljäntenä torstaina. Kiitospäivän juontaa juurensa vuoteen 1620. Tällöin noin sata uskonsa takia vainottua puritaania pakeni Isosta-Britanniasta Alankomaihin, ja sieltä Cape Codiin kuuluisalla Mayflower-aluksella. Cape Cod on siis Massachusettsin osavaltiossa (Yhdysvaltojen koillisosassa) sijaitseva niemimaa. Siirtolaiset perustivat Plymouthin kaupungin hieman Cape Codista pohjoiseen. Tällöin syksy oli jo pitkällä, ja he kärsivät ruoan puutteesta. Ensimmäisen, erityisen kylmän talven aikana yli puolet siirtolaisista menehtyi. Keväällä intiaanipäällikkö (pahoittelen sanavalintaa, en tiedä mikä tähän olisi poliittisesti korrekti) Massasoit sopi rauhanomaisesta rinnakkaiselosta siirtolaisten kanssa. Alkuperäiskansa antoi uudisasukkaille ruokaa ja opetti heille tärkeitä selviytymistaitoja, josta kiitollisina  siirtolaiset kutsuivat Massasoitin ja heimon jäsenet juhlimaan ja syömään kanssaan. Monet pitävät tätä kiitospäivän perinteiden alkuna. Toisaalta alkuperäiskansa oli viettänyt kiitospäivää jo satoja vuosia, tarkoituksenaan kiittää jumalaa onnistuneesta sadosta. Nykyäänkin kiitospäivä on useille pääosin uskonnollinen juhla.

Historiasta viis – kiitospäivän, kuten monen muunkin juhlan, alkuperäinen merkitys on tänä päivänä hieman menettänyt merkitystään. Amerikkalaisille kiitospäivä on ennen kaikkea perhejuhla, monille jopa joulua tärkeämpi. Kiitospäivänä perheenjäsenet (ja joissakin tapauksissa lähisukulaiset) matkustavat pitkienkin matkojen päästä saman katon alle illalliselle. Ennen ateriaa luetaan kiitosteksti, ja ruokalajit heijastavat vuonna 1621 alkuperäiskansan tarjoamia ruokia. Perinteiseen kiitospäivän pöytään kuuluu paahdettua kalkkunaa leivällä täytettynä (tosin nykyään suurin osa valmistaa täytteen erikseen, ei kalkkunan sisällä), karpalohyytelöä, perunamuusia ja ruskeaa kastiketta. Lisäksi tarjolla on usein juureksia tai vihanneksia, kuten bataattia, porkkanaa, vihreitä papuja tai herneitä. Lisäkkeet vaihtelevat perheestä ja osavaltiosta riippuen. Jälkiruokana on yleensä kurpitsapiirakkaa ja mahdollisesti muita piiraita, kuten pekaanipähkinä- tai omenapiirakkaa. Ruokajuomana on perinteisesti apple cider, kirpeä tuore omenamehu, tai viini.

Kuva: Tuchodi CC

Moni ottaa kiitospäivän jälkeisen perjantain töistä vapaaksi, ja kouluissa se on aina vapaapäivä. Perjantai tunnetaan nimellä Black Friday, jolloin kaupat aloittavat suuret alennusmyynnit, usein jo keskiyöllä. Yöllä (tai viimeistään perjantaina päivällä) shoppailu on monelle perheelle traditio siinä missä kiitospäivän ateriakin, ja etenkin äideille ja college-ikäisille tyttärille mahdollisuus tehdä yhdessä jotain hauskaa.

Jos kalkkuna ei innosta, suosittelen kokeilemaan ainakin kurpitsapiirakkaa. Meille suomalaisille se voi kuulostaa eksoottiselta, mutta olen leiponut kurpitsapiirakkaa moniin tapahtumiin ja illanistujaisiin, ja palaute on ollut lähes sataprosenttisesti positiivista. Kurpitsa on itsessään hyvin mieto, hieman makea kasvis, mutta piirakassa kanelin ja sokerin kera se pääsee oikeuksiinsa. Säilykekurpitsaa löytyy ainakin isompien markettien Amerikka-osastolta. Toki kurpitsan voi ostaa myös itse, keittää, ja soseuttaa survimella. Kurpitsapiirakka sopii hyvin myös suomalaiseen joulupöytään jouluisen maustuksen ansiosta.

Kuva: TheCulinaryGeek CC

Ainesosat

225 g maustamatonta tuorejuustoa

4,7 dl / 425 g kurpitsasosetta (yksi säilykepurkki vastaa tätä)

2,4 dl sokeria

¼ tl suolaa

1 muna + 2 keltuaista kevyesti vatkattuina

2,4 dl kevytkermaa (tai puolet kermaa, puolet maitoa)

0,6 dl sulatettua voita

1 tl vaniljasokeria

½ tl kanelia

¼ tl inkivääriä

1 valmis makea piirakkataikina (saa toki tehdä itsekin, jos intoa riittää)

Lisäkkeeksi kermavaahtoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, tai vaniljajäätelöä

Ohjeet 

Lämmitä uuni 175:n asteeseen. Painele taikina vuoan pohjalle.

1. Vatkaa tuorejuustoa hetki niin, että se hieman pehmenee ja notkistuu. 
2. Lisää sekaan kurpitsa ja vatkaa, kunnes ainekset ovat sekoittuneet.
3. Lisää sokeri ja suola, ja vatkaa hetki.
4. Lisää muna-keltuaisseos, kevytkerma ja sulatettu voi, ja vatkaa jälleen kunnes ainekset ovat sekoittuneet.
5. Lisää vielä vaniljasokeri, kaneli ja inkivääri, ja vatkaa, kunnes ne ovat sekoittuneet.
6. Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja paista uunin keskitasolla noin 50 minuuttia. Kun otat piirakan uunista, täyte saa olla hieman pehmeä keskeltä, muttei kuitenkaan nestemäinen. Täyte jähmettyy vielä jonkin verran jäähtyessään.
7.  Tarjoile haluamasi lisukkeen kanssa. Piirakka on parasta kylmänä.

Näitä ikävöin - tai tulen ikävöimään

Hei!

Hupsista, melkein kuukausi on taas vierähtänyt viime postauksesta. Kiirettä on pitänyt, mutten myöskään ole oikein keksinyt, mistä voisin kirjoittaa. En sanoisi täällä olevan tylsää, päinvastoin, mutta päivät ovat olleet loppujen lopuksi melko samanlaisia.

Elämäni blondina päättyi ainakin vähäksi aikaa

Kohokohdat sitten viime postauksen:

• Selvisin hengissä ja kunnialla Lähi-idän kurssin kokeesta, joka koostui 15:sta esseestä (aikaa kirjoittamiseen 72 tuntia)
• Minusta tuli punapää
• Kävin pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa Gone Girlin
• Ratsastusjoukkueesta otettiin vihdoin yhteyttä, ja try-outit ovat kahden viikon kuluttua
• Hain Student Language Exchange – ohjelmaan, ja pääsin toiselle haastattelukierrokselle – nyt vain odotellaan lopullista päätöstä (jos pääsen mukaan, opetan Suomen kieltä ja kulttuuria aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille kerran viikossa ensi kevään aikana)
• Täällä satoi lunta, ainakin parin minuutin ajan

Siinäpä varmaan tärkeimmät. Torstaina oli viimeinen midterm (eli niin sanottu välikoe), ja nyt ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ei ole oikeastaan mitään kouluhommia. Olo on tietysti helpottunut, mutta toisaalta hämmentynyt. Kun ei olekaan enää selkeää päiväjärjestystä ja suunnitelmaa, ei oikein tiedä, mitä sitä tekisi. Pitäisikö lähteä kaupungille? Vai jäädä koko päiväksi sänkyyn katsomaan Netflixiä, kun kerrankin ehtii? Ei mutta nythän minulla on aikaa siivota! Lähteä Bostoniin päiväretkelle? Mennä vihdoinkin sinne joogaan, jonne minun on pitänyt mennä jo monta kuukautta? Osallistua kaikkiin kampuksella oleviin tapahtumiin ja yrittää sosialisoitua muiden pöllämystyneiden opiskelijoiden kanssa? Ei mutta minullahan on se yksi kirja, jonka olen halunnut lukea!

Ensi viikolla on tosiaan Thanksgiving, joten keskiviikosta eteenpäin ei ole koulua. Suurin osa opiskelijoista lähtee kotiin perheittensä pariin, mutta meitä jää tänne kampuksellekin ihan mukava määrä. Ensi viikolla lupaan kertoa vähän tarkemmin siitä, mikä juhla tämä Kiitospäivä nyt oikein olikaan, ja kuinka sitä täällä juhlitaan. Kiitospäivä on yksi lempijuhlistani täällä Yhdysvalloissa, ja tulen varmasti viettämään Suomessakin sitten, kun täältä aikanaan kotiudun. Ihan vaan kurpitsapiirakan takia, jos ei muuten. Siitäpä tulikin mieleeni – mitä kaipaan kotoa, ja mitä jään kaipaamaan täältä palatessani Suomeen lomille? (Perhe ja ystävät puuttuvat listalta, koska ne ovat vähän turhan itsestäänselviä!)

5 asiaa, joita kaipaan kotoa

1. Sauna

Lämpimällä ilmalla minulla ei ole niin ikävä saunaa, mutta nyt kun sää alkaa pikkuhiljaa viilentyä, olisi ihanaa mennä saunaan lämmittelemään. Saunominen on myös rentouttavaa ja minusta tuntuu, että siellä oikeasti tulee puhtaammaksi, kuin pelkästään käymällä suihkussa. Kuollut iho kuoriutuu helpommin pois ynnä muuta vastaavaa.

2. Yksityisyys

Tämäkään ei ole yleensä mikään ongelma, sillä tulen hyvin toimeen huonekaverini kanssa, ja vietämme kumpikin loppujen lopuksi melko vähän aikaa huoneessamme. Toisinaan kuitenkin tulee tilanteita, kun on niin väsynyt, stressaantunut tai alakuloinen syystä tai toisesta, että haluaisi olla vain vähän aikaa yksin. Kirjasto on aina hiljainen pakopaikka jos sellaista tarvitsee, mutta ei sielläkään juuri yksityisyyttä ole. Pitkään omillaan asuneena tähän on ollut vähän totuttelemista.

Oma kämppä, voi kuinka sinua kaipaankaan!

3. Rahka

Monet kertovat kaipaavansa salmiakkia tai Fazerin suklaata, mutta minä kaipaan kyllä eniten rahkaa. Suomessa sitä kului yleensä vähintään purkki päivässä, yleensä puolukoiden kera. Täällä on onneksi kreikkalaista maustamatonta jogurttia, joka on melko samantapaista, kuin rahka (ei siis vastaa oikeastaan yhtään Suomessa myytäviä kreikkalaisia jogurtteja). Puolukoita täältä ei tosin saa.

4. Suomen kieli

Englannilla pärjää, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia, kuin äidinkieli. Usein alan selittää jotain asiaa ja huomaan kesken lauseen, ettei minulla ole hajuakaan, miten muotoilisin asiani järkeviksi lauseiksi. Kyllä sitä edelleen joutuu miettimään enemmän kuin suomea puhuessa, mikä on välillä väsyttävää. Hävettää myös se, kun en aina saa selvää, mitä minulle sanotaan.

5. Oma vaatekaappi

Siis on minulla täälläkin vaatekaappi, itse asiassa paljon parempi, kuin kotona. Ongelma on kuitenkin sen sisältö. En saanut pakattua kovin paljon vaatteita mukaan, ja varsinkin talvivaatteiden suhteen tilanne on aika heikko. Kaikkea en kuitenkaan viitsisi ostaa, kun tiedän, että minulla on ne kotona. Tämä tilanne onneksi korjaantuu joululoman jälkeen, kun saan tuoda matkalaukullisen tavaraa mukanani takaisin kampukselle.

5 asiaa, joita tulen kaipaamaan täältä

1. Ruoka

En tarkoita nyt välttämättä ruokaa itsessään, vaan sen helppoa saatavuutta. Kävele portaat alas ja saat kolmesti päivässä lähes Ruotsin laivaa vastaavan buffet-tarjoilun. Enkä edes liioittele. Toisaalta jos buffet ei innosta, meal crediteillä tai pisteillä saa myös jogurtteja, hedelmiä, muffineita ynnä muita välipaloja, tai makusi mukaan valmistettuja burritoja, salaatteja, grillilautasia, tai ihan mitä vain. Ruokatarjoilusta en kyllä keksi yhtään mitään valittamista.

2. Kuntosali

Alakerran kuntosali ei ole hienoin mahdollinen, mutta kynnys lähteä salille on mukavan pieni. Voi vaihtaa vaatteet omassa huoneessa, eikä tarvitse astua edes ulos. Toisaalta jos haluaa vähän hulppeammat puitteet, upouuteen, suurempaan kuntosaliin/uimahalliin on huimat 500 metriä matkaa. Tällaisiin ”luksuksiin” varmaan turtuu nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi olen yrittänyt muistaa arvostaa joka kertaa, kun minun ei ole tarvinnut etsiä keskustasta autolle parkkipaikkaa tai miettiä, miten kuivaan itseni Fressin suihkutiloissa pyyhkeen jäätyä kotiin.

3. Aurinko

On se ihan mukavaa, kun on melkein joulukuu, ja silti saa herätä aamuisin auringonvaloon. Ja sitä valoa riittää ihan iltaan asti. Täällä huoneessa on myös hyvät lamput, mikä ei energiensäästölamppujen aikakaudella ole aina taattua. Talvisin pimeys tekee minut usein väsyneeksi ja ärtyneeksi, joten valaistus on minulle tärkeä juttu!

4. Lämpö

Vaikka Rhode Island onkin täällä pohjoisessa, niin ilma on yleensä jonkun verran Suomea lämpimämpi. Kesä on pidempi ja talvi lyhyempi. Ihanaa on myös se, että täällä huoneessa on hyvä lämmitys, ja pattereita on helppo säätää itse (rakkaalla äidilläni on tapana varmistaa kotimme lämpötilalla se, etteivät talvivaatteet vaan ja kaapinpohjalle pölyttymään). Myös koululuokat ovat lämmitettyjä, eikä sisällä tarvitse olla takki päällä ja sormikkaat kädessä, niin kuin lukiossani talvisin.

5.  Ihmiset

Koskaan ei tarvitse olla yksin. Vaikka olisi kuinka ujo ja varautunut, niin täällä tulee pakostakin  vaihdettua ainakin muutama sana huonekaverin, naapureiden, ruokalatyöntekijöiden tai opettajien kanssa. Vaikka itse olen melko hiljainen, nautin silti siitä, että ympärillä tapahtuu.

Mitä te lukijat kaipaatte eniten Suomesta ulkomailla ollessanne?