Töistä (ja ilmaisesta kahvista)

Heips!

Pahin koerumba ja stressi hellittivät lopulta, ja pari viimeistä viikkoa ovat olleet vähän rennompia. Mitään kovin ihmeellistä en ole tehnyt, vaan käyttänyt ylimääräisen ajan pääasiassa pidempiin yöuniin, mikä on kyllä vaikuttanut mielialaan ja jaksamiseen huimasti! Tällä hetkellä fiilikset ovat hyvät myös ihan siksi, että olemme kämppikseni kanssa popittaneet Taylor Swiftin uutta levyä ihan innoissamme. Kyllä, tunnustan rakkauteni Taylor Swiftiä kohtaan ihan avoimesti. Tehkää sen perusteella mitä johtopäätöksiä haluatte :D Ensi viikolla alkaa uusi koesuma, ja minulla on kolme koetta peräkäkisinä päivinä. Nyt kun ensimmäiset kokeet ovat takanapäin, on olo kuitenkin jo vähän varmempi näidenkin suhteen, vaikka opiskeltavaa riittää vähintään yhtä paljon, kuin viimeksikin.

Sittenpä asiaan, eli lupailemaani työpostaukseen! Töiden saannissa ei sinänsä ollut mitään vaikeuksia, sillä BuDS:illa (Brown university Dining Services) on koko ajan pieni pula työntekijöistä. Ulkomaalaisena oppilaana minun piti kuitenkin, yllätys yllätys, hoitaa melkoinen liuta eri paperiasioita ennen työnhakua. Onneksi näihinkin asioihin annettiin selkeät ohjeet, ja apua sai tarvittaessa. Loppujen lopuksi suurin työ tehtiin puolestani. Minun piti vain osata viedä oikeat maahantulolomakkeet oikeaan paikkaan, täyttää pari lomaketta netissä ja hakea sosiaaliturvakorttia. Kortin hakeminen on ehkä työläin osio; täytyy saada todistus työnantajalta, hankkiutua paikan päälle sosiaaliturvatoimistoon, suorittaa pakolliset turvatoimet, ja odotella omaa vuoroaan odotushuoneessa pahimmillaan useamman tunnin ajan. Itse suoriuduin ulos reilussa tunnissa, ja kortti tuli minulle postissa noin kuuden viikon kuluttua (tehokasta?). Onneksi työt voi aloittaa jo ennen kortin saapumista.

Työvuorot ovat todella joustavia. Jokaisella täytyy olla vakituisena vähintään 8 tuntia viikossa, mutta lisäksi voi tuurata muiden työntekijöiden vuoroja, tai tehdä vuoroja, joilla ei ole sillä hetkellä työntekijää. Ulkomaalaisena töitä saa tehdä kouluaikana enintään 20 tuntia viikossa. Tuskinpa kukaan sen enempää ehtisikään. Minulla on vakituisena 9 tuntia viikossa, mutta työskentelen yleensä 11-13 tuntia vähän omasta aikataulusta ja tarjolla olevista vuoroista riippuen. Jos tietää, ettei pääse jonain päivänä töihin, asia hoituu muutamalla hiiren klikkauksella. Lähes joka kerta joku ystävällinen henkilö ottaa vuoron itselleen – varsinkin, jos on ajoissa liikkeellä. Vuorojen vaihtaminen ja hyväksyminen tapahtuu siis kätevästi netin välityksellä, ja minulle tulee aina sähköpostiin viesti siitä, jos joku ilmoittaa tarvitsevansa tuuraajaa.

Onpas joku pyyhkinyt pöydät kiiltäviksi, heh

Töissä on mistä valita. Toiset työpaikat ja vuorot ovat kuitenkin suositumpia kuin toiset, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Kampuksella on ainakin 10 eri kahvilaa ja ruokalaa, joihin tarvitaan kassatyöntekijöitä, salaatinpilkkojia, pizzanpaistajia, ruokakuormien purkajia… Mitä nyt vain voi ruokapalveluihin kuvitella kuuluvan. Vuorojen pituus vaihtelee kahdesta neljään tuntiin, ja vuoroja on aamukuudesta yö kolmeen. Minä olen vakituisena alakerran ruokalassa ”kassalla”, sekä leipomossa työntekijänä. Ruokalan kassalla ei käytännössä tarvitse olla rahan kanssa juurikaan tekemisissä, sillä 95% opiskelijoista maksaa meal crediteillä suoraan kortilta. Työnkuvaan kuuluu siis pääasiassa vetää sisääntulevien opiskelijoiden kortit lukijan läpi, ja iltaisin pyyhkiä pöydät. Melko leppoisaa puuhaa. Leipomossa työt ovat vaihtelevampia, ja työparini kanssa olemme muun muassa rasvanneet pizzapannuja, muotoilleet keksejä taikinasta, paloitelleet ja asetelleet tarjoille erilaisia leipomuksia, pyöritelleet sämpylöitä, ynnä muuta vastaavaa. Leipomon ja kassan lisäksi olen ollut muutamia kertoja keittiössä töissä (yleensä kasvisten pilkkomista tai voileipien tekoa) tai jakamassa opiskelijoille to-go bokseja.

Hiljaisina hetkinä on aikaa lukea 

 Palkkaa maksetaan joka toinen viikko, ja se kasvaa sen mukaan, mitä pidempään on ollut töissä. Tuurauksesta saa myös lisäbonuksia. Koska työ ei ole mitään rakettitiedettä, ei palkkakaan ole mikään hurjan suuri, mutta mielestäni ihan riittävä. Kyllä sillä toimeen tulee. Palkan lisäksi jokaisen työvuoron yhteydessä saa syödä ilmaiseksi, ja työntekijät saavat kaikista kampuksen kahviloista kahvin/teen/virvoitusjuomat ilman maksua. Jos kahvia kuluu paljon (niin kuin minulla ja varmasti monella muullakin), niin ilmaiset juomat ovat aika suuri etu. Yksikin kuppi päivässä tekee jo noin $50 kuussa.

Työskentelymahdollisuudet varmasti vaihtelevat vähän koulusta riippuen, mutta jotain luulisi löytyvän ihan jokaiselta kampukselta. Kaikille Yhdysvaltoihin opiskelemaan lähteville/lähtöä suunnitteleville suosittelen kovasti! Itse olen tykännyt työstäni tosi paljon, ja tutustunut sitä kautta myös moniin mahtaviin ihmisiin. Opiskelun lomassa työt tuntuvat usein jopa rentouttavilta – varsinkin keittiössä tai leipomossa, kun keksejä pyöritellessä voi samalla rupatella työparin kanssa.

Kysykäähän jos jotain tulee mieleen, tai haluatte kuulla jostain enemmän! Tässä loppukevennykseksi vielä orava, joka halusi syödä lounaani.

Syyspäivä

Lupaamani työpostaus on - noh, työn alla. Viimeistelen sen huomenna, mutta sitä odotellessa muutamia kuvia lauantailta! 

Water fire, uusi imuri ja muita ilonaiheita

Moikka!

Taas on vierähtänyt hetki viime postauksesta, mutta ei voi mitään – aina sitä jää odottamaan, että meno vähän rauhoittuisi, mutta niin ei koskaan tapahdu. Nytkin kirjoitan tätä puolenyön aikaan, takana muutamat alle kuuden tunnin yöunet ja aikainen herätys huomenna. Tahdon (+kahvin ja Monster-juomien) avulla on kuitenkin selvitty, ja helpotuksekseni voin ilmoittaa, että huomenna tämän koeryppään viimeinen koe on ohi! Se, että olen keskittynyt tuohon kokeeseen tarkoittaa tosin sitä, että olen jäänyt kahdesta muusta aineesta pari viikkoa jälkeen, joten viikonloppu meneekin varmaan sitten niiden kertailussa. Rauhallinen lauantaipäivä neurotieteen kirjan kanssa tuntuu kyllä tällä hetkellä oikein rentouttavalta ajatukselta tähän verrattuna. Huolestuttavaa. 

Jotain pitää kyllä keksiä, että aikaa jäisi vähän rentoutumiseenkin – totuushan on se, että lukemista riittää, vaikka kuinka kovasti yrittäisi saada kaiken tehtyä. Pidän itseäni melko rauhallisena ihmisenä, mutta stressi ja univaje ovat saaneet minusta ihan uusia puolia esille. Yleisen ärtyneisyyden lisäksi olen huomannut tulleeni erityisen herkäksi äänille, ja esimerkiksi meluisassa ruokalassa istuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Myös akne on pahentunut niin paljon, että minun oli pakko varata huomiseksi lääkäriaika. Naama on kuin 15-vuotiaalla pojalla murrosiän pahimmassa vaiheessa. Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä koulustressin lievittämiseen, niitä otetaan mielellään vastaan! 

Sunnuntaina otin itselleni vapaapäivän opiskelusta, mikä tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin kämppiksen kanssa elokuvissa katsomassa This is where I leave you, joka ei ollut mikään maailman mahtavin katselukokemus, mutta ei huonokaan. Pääasia, että pääsi elokuviin! Shoppailtiin samalla vähäsen, ja ostin aivan ihanan treenitopin Gapista neljäsosalla alkuperäisestä hinnasta. Löysin myös sattumalta lempiripsarini, jota ei Suomessa ole myyty enää vuosiin. 

Amazonista tilaaminen on helpottunut huomattavasti nyt, kun postikuluja ei yleensä ole ollenkaan, ja tavarat tulevat perille parissa päivässä. Tilasin sieltä muun muassa imurin parilla kymmenellä eurolla, ja hyvin toimii! Jopa minä osasin koota, ja tuo on tosi näppärä tällaisen pienen huoneen imurointiin. Ei ole tarvetta johtojen kanssa, muttei tarvitse myöskään rikkoa selkäänsä, niin kuin rikkaimureiden kanssa voi käydä. Tuossa on jopa omat säädöt matoille ja lattialle. 

Muita pieniä ilonaiheita viimepäiviltä: Sunnuntaina annoin erään tutustumassa olleen äidin ja tämän tyttären käyttää kortiltani ”vierasruokalut”, sillä heillä ei ollut tarpeeksi käteistä illalliseen, eikä ruokaloissa voi maksaa kortilla. He tulivat hirmuisen iloiseksi ja kehuivat, kuinka hyvän kuvan annan koulusta, josta minä tulin tietenkin myös iloiseksi (ja seitsämän dollaria rikkaammaksi – sen verran heillä oli rahaa). Tiistaina minä sain vuorostani hyvää palvelua. Halusin ostaa puurohiutaleita, mutta ne sattuivat olemaan lähikaupassa alennuksessa, ja sen takia loppu. Olisihan siellä ollut kaiken maailman kaneliomenaruskeasokerimarjapuuroaineksia, mutta kun minä halusin sitä tavallista! Noh, marssin kampuksen omaan myymälään. Siellä oli kyllä kaurahiutaleita, mutta myyjä ei saanut kassaa toimimaan. Seuraavaksi kävelin taas toiseen päähän kampusta. Tässäkin kaupassa oli kaurahiutaleita, mutta yksi paketti olisi maksanut melkein kuusi dollaria. Melkein sorruin ostamaan sen, mutta onneksi en tehnyt sitä. Illalla, kun menin uudestaan lähikauppaan huomatakseni puuron olevan edelleen loppu, myyjä tuli kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin etsiväni puurohiutaleita, jolloin hän sanoi hakevansa heti lisää takahuoneesta. Pian myyjä palasi takaisin kilon paketti kaurahiutaleita kädessään ja pahoitteli, ettei pienempiä ollut enää jäljellä, mutta lupasi myydä minulle tuon ison samaan hintaan - $1.50. Nyt on puuroa muutamalle aamulle!

Tässä vielä. muutamia kuvia öisestä kampuksesta/Providencesta ja Water fire -tapahtumasta.

Olen jo pitkän aikaa halunnut tehdä postauksen rakkaasta työpaikastani, mutta se on jäänyt aina ajatuksen tasolle. Lupaan toteuttaa sen seuraavana –toivottavasti mahdollisimman pian!