Niin on vuosi
vierähtänyt nopeasti, ja reilun viikon päästä olenkin jo kotona! Odotan kotiin
pääsyä innolla, mutta toisaalta tiedän, että kesän aikana ehtii varmasti tulle
ikävä takaisin. Onneksi tiedän, että pääsen takaisin vielä monta kertaa –
valmistumisen yhteydessä voikin olla sitten vähän eri fiilikset…
Pitkä aika on
siitä, kun viimeksi kirjoitin, mutta eipä tässä mitään kovin ihmeitä ole
tapahtunut. Päivät sujuvat melko rutiinilla pääasiassa koulun ja töiden
parissa, mutta tylsää ei ole silti todellakaan ollut missään vaiheessa. Pidin
tämän kevään kursseistani ehkä vielä enemmän kuin syksyn kursseista, joten
mielenkiintoisen materiaalin parissa on jaksanut tehdä töitä. Myös monipuolisuus
on osoittautunut erittäin hyväksi asiaksi: kun ottaa vieraita kieliä, jotain
humanistista, jotain luovaa ja jotain enemmän matemaattista, niin ei kyllästy
pelkkien esseiden kirjoittamiseen tai pelkkään laskemiseen. Parin pienemmän
kurssin ansiosta olen tutustunut myös muutamaan professoriin ja muihin
oppilaisiin paljon paremmin. Esimerkiksi englannissa työskentelimme joka
tunnilla pareittain tai ryhmissä, ja annoimme palautetta ja vinkkejä toistemme
kirjoituksista. Myös jokaisen esseen yhteydessä oli vähintään kaksi henkilökohtaista
tapaamista professorin kanssa. Ruotsin professoreiden kanssa on myös
luonnollisesti tullut melko läheiseksi. Kun joka tunnilla on kaksi professoria
ja viisi oppilasta, niin ryhmästä tulee melkein kuin pieni perhe. Viimeisellä
tunnilla olimme kaikki porukalla proffien asunnolla juomassa viiniä ja syömässä
keksejä. Niillä tunneilla viihdyin niin hyvin, että päätin jatkaa ruotsia myös
ensi syksynä.
Tässähän alkaa
melkein herkistyä tätä kirjoittaessa. Kai sitä vasta lähdön hetkellä ymmärtää,
miten paljon tästä paikasta pitää. Tästä on tullut minulle kuin toinen koti.
Ensimmäinen lukukausi menee aina sopeutuessa, ja joulun jälkeen taas kesti
vähän aikaa päästä takaisin arkeen kiinni, mutta nyt minusta vihdoin tuntuu,
että kuulun tänne. En tunne olevani enää niin hukassa. Tuntuu hassulta
ajatella, että pian en enää näekään näitä samoja rakennuksia ja ihmisiä
päivittäin.
Toisaalta olen kyllä
loman tarpeessa. Ja onhan se koti aina koti, ja on minulla toki ikävä Suomeen.
Ei ehkä Suomea itsessään, mutta kotia ja kaikkia läheisiä ihmisiä. Ja hevosia.
Minulla on kauhea ikävä hevosia. Toivottavasti pääsen ratsastamaan pian kotiin
päästyäni!
Pahoittelen,
ettei tässä tekstissä ole oikein päätä eikä häntää. Kirjoitan vain, mitä
mieleen tulee, eivätkä ajatukseni ole aina kovin hyvin järjesteltyjä. Tällä
hetkellä minulla on loppukokeet menossa, joita minulla on vain kaksi, ja
niistäkin toisen tein juuri tänä aamuna. Suhteellisen rentoa on siis ollet
viime aikoina. Olenkin kuluttanut aikaa kävellen kesäisessä säässä ja
ihastellen kukkivia puita (koko tämän viikon yli 20-astettä lämmintä!),
katsellen Netflix-dokkareita Bostonin pommi-iskusta aina postimyyntivaimoihin
ja GMO-ruokaan, ja lukien ruotsinkielisiä muumisatuja. Muun muassa.
Suomen kielen
kurssinikin loppui, ja viimeisen tunnin kunniaksi katsoimme Rare Exports-elokuvan,
joka oli itse asiassa aika pelottava. Tuo suomen kurssi oli kyllä hieno
kokemus, vaikka se aluksi hieman jännittikin. Loppujen lopuksi tuntien
suunnitteleminen oli aika hauskaa, ja opin itsekin kaikenlaista suomen kielestä
ja kulttuurista, mitä en ole ennen tullutkaan ajatelleeksi! Samalla huomasin
myös, kuinka paljon nautin opettamisesta. Se on varmaan sukuvika.
Tässä vaiheessa
olisi varmaan aika kirjoittaa vuoden kohokohdista ja siitä, kuinka hurjasti on
kasvanut ihmisenä ynnä muuta vastaavaa, mutta teen sen ehkä joskus myöhemmin.
Kai tässä on jotain matkan varrella opittu, mutta tuollaisten asioiden
pohtiminen vaatii sellaista aivotyöskentelyä, johon en jaksa juuri nyt ryhtyä.
Sen sijaan voisinkin listata pieniä arkisia asioita, joita haluan ensimmäisen
Suomessa viettämäni viikon aikana tehdä.
1. Saunoa! Meidän
asunto remontoiitiin lähes kokonaan, ja siinä samassa saimme myös uuden saunan.
Sitä täytyy päästä kyllä heti testaamaan. Muutenkin tuntuu siltä, että saunassa
puhdistuu jotenkin paremmin.
2. Lukea He eivät
tiedä mitä tekevät -kirjaa. Sain tuon joululahjaksi, ja se jäi minulla erittäin
ärsyttävästi kesken. En kuitenkaan viitsinyt ottaa sitä tänne mukaan, koska se
on niin painava. Suosittelen lämpimästi ostamaan tai lainaamaan, ihan mahtava
teos!
3. Syödä rahkaa
ja puolukoita. Olen tainnut mainita rahkaobsessiostani ennenkin. Ikävä on kova.
4. Katsoa
televisiota olohuoneen sohvalla äidin kanssa. Aion pakottaa äidin katsomaan
ainakin yhden dokumentin, joka häntä ei kiinnosta tippaakaan, ja tämän jälkeen
käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja (yksinpuheluita) dokumentin aiheesta, josta
hänellä ei ole minkäänlaista mielipidettä. Varaudu.
5. Leipoa.
Minulla on hirmuisen ikävä leipomista. Se on jotenkin niin mukavaa ja rentouttavaa
puuhaa! Haluaisin leipoa leipää, mutta siitä ei tule yhtään niin hyvä tuoksu,
kuin esimerkiksi pullasta. Hmmm. Täytyy pohtia tätä asiaa. Tai tehdä molemmat.
6. Käydä Alkossa.
20-vuotiaana olen täällä vielä alaikäinen, joten alkoholin hankkiminen on toisinaan
hieman vaivalloista. Kotiinpaluuta täytyy juhlistaa ainakin hyvällä kuoharilla
ja valkovenäläisellä.
7. Käydä
marketissa. Jostain syystä kaipaan ihania suomalaisia marketteja, jotka ovat
täynnä edullista ruokaa, eikä kasviksista ja hedelmistäkään tarvitse maksaa
itseään kipeäksi. Täällä ruoka oli ennen halpaa, mutta nyt kurssin huonontuessa
alkanut kallistua huomattavasti, varsinkin kun lähellä on pelkkiä pieniä
lähikauppoja. Yksi paahtoleipäpussi maksaa noin 4 euroa, ja omenoista saa
pulittaa melkein euron kappaleelta. Huhhuh. Onneksi tällä hetkellä saan ruokaa
kampukselta – saa nähdä, miten ensi vuonna selvitään.
Siinäpä jotain
mitä tulee näin äkkipäätään mieleen. Näiden toteuttamisen ei luulisi olevan
kovin hankalaa…
Päivittelen vielä
ainakin kerran ennen Suomeen paluuta. Toivottavasti sielläkin alkaa sää lämmetä
siihen mennessä!
