Ostoskärryjä, palomiehiä, ja muita opiskelijaelämän kulmakiviä

Olen "mielenkiintoinen maasta löydetty objekti". Toin joukkueelleni 5 pistettä.

Moi!

Melkein kuukausi jo koulua takana, ei kyllä uskoisi! Aika menee taas sellaista vauhtia, että olen koko ajan sekaisin sekä viikonpäivästä että kuukaudesta. Varsinkin kun opiskelijan elämä (ainakaan työssäkäyvän opiskelijan) ole täällä juuri erilaista viikonloppuisin kuin arkisinkaan, ei viikonpäivissä meinaa millään pysyä perässä. Varsinkin kun juhlia on välillä keskellä viikkoa, ja luentojakin vähän milloin sattuu.

Varsinkin meitä uusia asukkoita on pompoteltu ympäriinsä parhaimmillaan kolme kertaa viikossa. Ei sillä, en valita: hauskaa on ollut, vaikka välillä vähän on väsyttänytkin! Varsinkin meille sosiaalisesti vajanaisille ihmisille on todella hyvä, että yhteistä tekemistä järjestetään paljon, etenkin näin alkusyksykstä. Näin kaikki oppivat tuntemaan toisensa ainakin jotenkuten, ja ujommatkin pääsevät helpommin mukaan. Muuten kävisi helposti niin, että jo valmiiksi toisensa tuntevat vain hengaisivat keskenään.

Pariin otteeseen olemme päässeet pukeutumaan mekkoihin ja pukuihin vähän virallisempia tilaisuuksia varten. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli Buxtonin 24-vuotisjuhlat, joihin osallistui myös talon entisiä, jo Brownista valmistuneita asukkaita. Vaikka no, ei täällä kovin virallisia taideta koskaan olla. Virallisuus tarkoittaa vaan sitä, että saadaan laittautua, syödä kauniisti laitettuja ruokia ja juoda hyviä viinejä – jälkeenpäin on tietysti aika after partyille. Toisella kerralla otimme yhteiskuvan ja tutustuimme toisiimme viinin ja speed datingin merkeissä.

Muutoin meitä on peloteltu ja herätetty välillä keskellä yötä, meille on järjestetty tyttöjen ja poikien iltoja - enkä vieläkään edes tiedä missä tyttöjen ilta oli, koska meidät vietiin sinne autoilla siteet silmillä. Meidät on laitettu juoksemaan joukkueissa krapulaisina kahdeksalta sunnuntaiaamuna ympäri kaupunkia keräämässä pisteitä mitä erikoisimmista tehtävistä (mm. kuvaa joukkueesi vauvan kanssa, moottoripyörän päällä ja poliisin seurassa, tuo mukanasi liikennemerkki, suuret rintaliivit ja mahdollisimman pitkä esine). Olemme juhlineet kellarissa, yläkerrassa ja olohuoneessa, aiheuttaneet vahingossa palohälytyksen ja saaneet myös ambulanssin paikalle. Mitään vakavaa ei ole kuitenkaan sattunut vaikka siltä ehkä kuulostaakin, ja olemme edelleenkin yksi alueen ainoista taloista, jotka eivät ole saaneet huomautuksia koululta – täällä vaan mieluummin ylireagoidaan tilanteisiin kuin jätetään puuttamatta niihin. Eikä meitä uusia asukkaita ole tosissaan ”kiusattu”, vaan on katsottu että kaikilla on hauskaa ja jokaisesta pidetty huolta. Sanon tämän ihan siltä varalta, ettei ketään pelota tulla tänne opiskelemaan liian hurjan menon takia! 

Mitäs muuta. Koulu sujuu ja kurssit ovat mielenkiintoisia. Töissä samaa kuin aina ennenkin, eli hyvin rentoa. Ilma on alkanut kylmeä huomattavasti, eikä lämmitys toimi vieläkään, joten kirjoitan tälläkin hetkellä kynsikkäät kädessä. Hurrikaanilta onneksi kuitenkin vältyttiin, ja huomenna pitäisi olla taas 20-astetta!

Nyt olen saanut huoneenikin jonkinlaiseen kuntoon, joten siitä esittelyä ensi kerralla :)

Syksyn kurssikombo

Ensimmäiset pari viikkoa ovatkin hurahtaneet vauhdilla. Tekemisen puutteesta tai tylsistymisestä ei ainakaan voi valittaa. Nyt meno onneksi hieman rauhoittuu, sekä koulun että sosiaalisen elämän suhteen, joten toivon ehtiväni kirjoittamaan välillä tännekin. Parin viikon kokemuksella voin kertoa vähän tarkemmin tämän syksyn kursseista!

Personality and clinical assessment

Persoonallisuuspsykologian labrakurssi. Kurssin vaatimuksena oli hyväksytysti suoritetut persoonallisuuspsykologian ja statistiikan kurssi, joissa opittuja taitoja päästään nyt toteuttamaan käytännössä. Teemme pienimuotoisia tutkimuksia erilaisiin persoonallisuuden osa-alueisiin ja teoriohin pohjautuen, ja käytämme SPSS:ää, Exceliä ynnä muita tietojen analysointiin. Kurssiin sisältyy paljon pari- ja ryhmätyötä sekä tietysti tutkimusraporttien kirjoittamista. Professori on mahtava – sama, joka opetti minulle statistiikkaa viime keväänä – ja luokkakoko on mukavan pieni (16 henkeä). Jos pitäisi valita lempikurssini, se olisi tällä hetkellä varmaan tämä. Vertailu on tosin aika hankalaa, kun jokainen kurssini on niin erilainen.

Feminist utopias and dystopias

Tämä kurssi on periaatteessa sukupuolentutkimusta, mutta samaa kurssia on hieman eri painotuksilla pidetty myös kirjallisuuden kurssina. Kurssin kirjat kuvaavat siis jokainen feminististä dystopiaa tai utopiaa, mutta mukana on eri kaunokirjallisuuden lajeja useilta eri aikakausilta. Luemme tietyn sivumäärän ennen jokaista tuntia, ja kirjoitamme lyhyen raportin siitä, mitä ajatuksia lukemamme meissä herätti. Tunneilla keskustelemme kirjoista ja niistä esiintyvistä aiheista – toisinaan puhumme myös kirjoja koskevista tutkimusartikkeleista, joita saamme luettavaksi viikoittain. Keskustelu painottuu tietysti siihen, mikä merkitys kirjoissa käsiteltävillä aiheilla on tänä päivänä, ja teemaan liittyviin ajankohtaisiin tapahtumiin. Professori on aivan ihana vanhempi naishenkilö, joka on sekä sukupuolentutkimuksen että kirjallisuuden professori. Tämäkin on pieni luokka, 20 henkeä, joten keskustelu tunneilla sujuu oikein mukavasti. Mahtavaa lukea oikeasti hyvää kaunokirjallisuutta ainaisten tutkimusten ja oppikirjojen sijaan. Ja sitten vielä päästä keskustelemaan siitä muiden ihmisten kanssa, joita oikeasti kiinnostaa! Tykkään! (Pitää meidän kirjoittaa muutama ihan ”oikeakin” pidempi essee kurssin aikana. Niihinkin saa onneksi aiheet päättää itse).

Introduction to sleep

Kurssi on sitä miltä kuulostaakin, eli käsittelee nukkumista. Tämä on psykologian kurssi, joten keskitymme sekä unen neurologisiin että emotionaalisiin puoliin. Kurssilla opimme muun muassa miten unta tutkitaan, miten uni vaihtelee eli lajien välillä, kuinka aivot säätelevät unta, ja minkälaisia ongelmia nukkumiseen voi liittyä. Kurssin aikana luemme tietenkin kirjoja ja raportteja, teemme pieniä projekteja, pidämme esitelmiä ynnä muuta. Tämänkin kurssin professori on vanhempi naishenkilö, joka on itse tutkinut nukkumista jo kymmeniä vuosia. Professori on niin hauska ja niin innostunut aiheesta, että luennot nukkumista säätelevistä aivojen osista ja hormoneistakin kuuntelee ihan mielellään.

Swedish

Ruotsi jatkuu samaan malliin kuin viime keväänäkin. Opiskelijoita taitaa olla kuusi tai seitsämän. Tunneilla keskitymme puhumiseen, tuntien välissä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Sama rento meininki kuin ennekin, mutta läksyjä on kyllä ihan riittävästi. Kurssilla on melko eri tasoisia opiskelijoita, mutta se ei juuri haittaa – aloittelevammat vain lukevat ja kirjoittavat lyhyempiä ja yksinkertaisempia tekstejä. Toisinaan kertaamme myös tarpeellisia kielioppiasioita.

Siinäpä tämän syksyn kombo. Olen erittäin tyytyväinen!

Seuraavassa postauksessa, jonka toivottavasti ehdin kirjoittaa muutaman päivän sisällä, kerron tarkemmin siitä, mitä olen täällä tähän mennessä puuhaillut. Talon asukkaat ovat pitäneet hyvää huolta siitä, että varsinkin meille uusille tulokkaille riittää ohjelmaa!

Vuosi numero kaksi

Moikka vaan pitkästä aikaa!

Kesän aikana tulikin sitten aika reilun mittainen tauko bloggaamisesta. Eipä minulla juuri olisikaan ollut kerrottavaa, ainakaan näin opiskelijaelämään liittyen. Nyt ihanan pitkä loma on ohi, luennot alkoivat eilen, ja pyrin taas päivittelemään kuulumisia niin usein kun ehdin!

Neljän kuukauden loma teki hyvää. Se on niin pitkä aika, että ilman mitään puuhaa siinä saattaisi kyllästyä. Täällä oletetaankin, että suurin osa opiskelijoista joko työskentelee, on harjoittelussa, avustaa tutkimuksen teossa  tai ottaa kesäkursseja. Toki ihan kunnon lomailun ja rentotuminen on tärkeää, ja pitkällä vapaalla varmistetaan, että siihenkin jää aikaa.

Itse olin suurimman osan ajan lomasta töissä Arnoldsilla. Kahviloissa työskentely tuli tutuksi viime vuonna täällä kampuksella, joten lähtökohdat olivat sinäänsä ihan hyvät, vaikken alaa ole opiskellutkaan. Työ oli yllättävän haastavaa: opeteltavaa ja muistettavaa oli kauheasti, iltaisin kahvila piti hoitaa ja sulkea yksin, ja asiakkaita riitti. Onneksi alun jännityksen, mokailun ja huolehtimisen jälkeen homma alkoi sujua mukavasti. Työkaverit olivat todella mukavia, työtehtävät vaihtelevia, ja asiakaspalvelu palkitsevaa. Voisin hyvin kuvitella työskenteleväni samantapaisissa tehtävissä myöhemminkin.

Töiden loputtua elokuussa matkustin neljäksi viikoksi rakkaani luokse Uppsalaan. Onneksi elokuussa sää parani huomattavasti, joten pääsimme nauttimaan auringonpaisteesta ja helteestä. Oli ihanaa elää ihan tavallista arkea yhdessä ilman jatkuvaa huolta siitä, että taas kohta toisen pitää lähteä jonnekin. Kaukosuhteessa ollessa yhdessä ruokakaupassa käymisenä, aamukahvit ja jopa pyykinpesun oppii näkemään aivan uudessa valossa.

Kesääni kuului toki myös perheen kanssa olemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista ynnä muuta lomaan kuuluvaa. Kaikin puolin onnistunut kesä, jonka jälkeen tuntuu ihan hyvätä palata takaisin opiskelujen pariin.

Tänä vuonna asun siis Buxtonissa, joka sijaitsee ihan keskellä kampusta. Huonekaverin ja paikan vaihtuminen jännitti vähän, mutta onneksi tunnen ainakin jotenkuten suuren osan talossa asuvista. Seuraavien viikkojen aikana tulen varmasti tutustumaan kaikkiin vielä paremin. Meillä on tapana pitää ovia auki aina huoneissamme ollessamme, kokkailla yhdessä, hengailla vapaa-aikana toistemme huoneissa tai yhteisissä tiloissa, sekä tietysti järjestää vähän virallisempaakin ohjelmaa. Kesän aikana talo remontoitiin ja kaikki huonekalut uusittiin, joten kyllä täällä kelpaa asustaa!

Ensimmäiset kaksi päivää olivat aikamoista tuskaa helteen takia. Pitäisi varmaan osata nauttia tästä kun Suomessa syksy tulee päälle jo kovaa vauhtia, mutta 34 astetta alkaa olla jo vähän liikaa. Etenkin, kun huoneessa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Tänään heräsin viideltä aamulla (jet lag on vielä vähän ongelma) siihen, kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisee. Lämmin täällä on silti, mutta sade virkistää kuitenkin vähäsen. Tosin juuri tämän sateen takia en oikein pystynyt ottamaan kuvia ulkoa, joten saatte niitä hieman myöhemmin.

Koska heräsin niin aikaisin ja huone muistuttaa saunaa, tulin yllätys yllätys kirjastoon lueskelemaan ja nauttimaan upouudesta läppäristäni. Olen jo melko varma siitä, mitä kursseja olen tänä syksynä ottamassa, mutta saatte niistä esittelyt sitten, kun jokaisesta on ollut ensimmäinen luento. Lupaan esitellä myös huoneeni, kunhan saan sen näyttämään vähän enemmän kodilta.

Kuulumisiin, ja nauttikkaahan viikonlopusta!

Melkein kotona

Niin on vuosi vierähtänyt nopeasti, ja reilun viikon päästä olenkin jo kotona! Odotan kotiin pääsyä innolla, mutta toisaalta tiedän, että kesän aikana ehtii varmasti tulle ikävä takaisin. Onneksi tiedän, että pääsen takaisin vielä monta kertaa – valmistumisen yhteydessä voikin olla sitten vähän eri fiilikset…

Pitkä aika on siitä, kun viimeksi kirjoitin, mutta eipä tässä mitään kovin ihmeitä ole tapahtunut. Päivät sujuvat melko rutiinilla pääasiassa koulun ja töiden parissa, mutta tylsää ei ole silti todellakaan ollut missään vaiheessa. Pidin tämän kevään kursseistani ehkä vielä enemmän kuin syksyn kursseista, joten mielenkiintoisen materiaalin parissa on jaksanut tehdä töitä. Myös monipuolisuus on osoittautunut erittäin hyväksi asiaksi: kun ottaa vieraita kieliä, jotain humanistista, jotain luovaa ja jotain enemmän matemaattista, niin ei kyllästy pelkkien esseiden kirjoittamiseen tai pelkkään laskemiseen. Parin pienemmän kurssin ansiosta olen tutustunut myös muutamaan professoriin ja muihin oppilaisiin paljon paremmin. Esimerkiksi englannissa työskentelimme joka tunnilla pareittain tai ryhmissä, ja annoimme palautetta ja vinkkejä toistemme kirjoituksista. Myös jokaisen esseen yhteydessä oli vähintään kaksi henkilökohtaista tapaamista professorin kanssa. Ruotsin professoreiden kanssa on myös luonnollisesti tullut melko läheiseksi. Kun joka tunnilla on kaksi professoria ja viisi oppilasta, niin ryhmästä tulee melkein kuin pieni perhe. Viimeisellä tunnilla olimme kaikki porukalla proffien asunnolla juomassa viiniä ja syömässä keksejä. Niillä tunneilla viihdyin niin hyvin, että päätin jatkaa ruotsia myös ensi syksynä.

Tässähän alkaa melkein herkistyä tätä kirjoittaessa. Kai sitä vasta lähdön hetkellä ymmärtää, miten paljon tästä paikasta pitää. Tästä on tullut minulle kuin toinen koti. Ensimmäinen lukukausi menee aina sopeutuessa, ja joulun jälkeen taas kesti vähän aikaa päästä takaisin arkeen kiinni, mutta nyt minusta vihdoin tuntuu, että kuulun tänne. En tunne olevani enää niin hukassa. Tuntuu hassulta ajatella, että pian en enää näekään näitä samoja rakennuksia ja ihmisiä päivittäin.

Toisaalta olen kyllä loman tarpeessa. Ja onhan se koti aina koti, ja on minulla toki ikävä Suomeen. Ei ehkä Suomea itsessään, mutta kotia ja kaikkia läheisiä ihmisiä. Ja hevosia. Minulla on kauhea ikävä hevosia. Toivottavasti pääsen ratsastamaan pian kotiin päästyäni!

Pahoittelen, ettei tässä tekstissä ole oikein päätä eikä häntää. Kirjoitan vain, mitä mieleen tulee, eivätkä ajatukseni ole aina kovin hyvin järjesteltyjä. Tällä hetkellä minulla on loppukokeet menossa, joita minulla on vain kaksi, ja niistäkin toisen tein juuri tänä aamuna. Suhteellisen rentoa on siis ollet viime aikoina. Olenkin kuluttanut aikaa kävellen kesäisessä säässä ja ihastellen kukkivia puita (koko tämän viikon yli 20-astettä lämmintä!), katsellen Netflix-dokkareita Bostonin pommi-iskusta aina postimyyntivaimoihin ja GMO-ruokaan, ja lukien ruotsinkielisiä muumisatuja. Muun muassa.

Suomen kielen kurssinikin loppui, ja viimeisen tunnin kunniaksi katsoimme Rare Exports-elokuvan, joka oli itse asiassa aika pelottava. Tuo suomen kurssi oli kyllä hieno kokemus, vaikka se aluksi hieman jännittikin. Loppujen lopuksi tuntien suunnitteleminen oli aika hauskaa, ja opin itsekin kaikenlaista suomen kielestä ja kulttuurista, mitä en ole ennen tullutkaan ajatelleeksi! Samalla huomasin myös, kuinka paljon nautin opettamisesta. Se on varmaan sukuvika.

Tässä vaiheessa olisi varmaan aika kirjoittaa vuoden kohokohdista ja siitä, kuinka hurjasti on kasvanut ihmisenä ynnä muuta vastaavaa, mutta teen sen ehkä joskus myöhemmin. Kai tässä on jotain matkan varrella opittu, mutta tuollaisten asioiden pohtiminen vaatii sellaista aivotyöskentelyä, johon en jaksa juuri nyt ryhtyä. Sen sijaan voisinkin listata pieniä arkisia asioita, joita haluan ensimmäisen Suomessa viettämäni viikon aikana tehdä.

1. Saunoa! Meidän asunto remontoiitiin lähes kokonaan, ja siinä samassa saimme myös uuden saunan. Sitä täytyy päästä kyllä heti testaamaan. Muutenkin tuntuu siltä, että saunassa puhdistuu jotenkin paremmin.

2. Lukea He eivät tiedä mitä tekevät -kirjaa. Sain tuon joululahjaksi, ja se jäi minulla erittäin ärsyttävästi kesken. En kuitenkaan viitsinyt ottaa sitä tänne mukaan, koska se on niin painava. Suosittelen lämpimästi ostamaan tai lainaamaan, ihan mahtava teos!

3. Syödä rahkaa ja puolukoita. Olen tainnut mainita rahkaobsessiostani ennenkin. Ikävä on kova.

4. Katsoa televisiota olohuoneen sohvalla äidin kanssa. Aion pakottaa äidin katsomaan ainakin yhden dokumentin, joka häntä ei kiinnosta tippaakaan, ja tämän jälkeen käydä pitkiä syvällisiä keskusteluja (yksinpuheluita) dokumentin aiheesta, josta hänellä ei ole minkäänlaista mielipidettä. Varaudu.

5. Leipoa. Minulla on hirmuisen ikävä leipomista. Se on jotenkin niin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa! Haluaisin leipoa leipää, mutta siitä ei tule yhtään niin hyvä tuoksu, kuin esimerkiksi pullasta. Hmmm. Täytyy pohtia tätä asiaa. Tai tehdä molemmat.

6. Käydä Alkossa. 20-vuotiaana olen täällä vielä alaikäinen, joten alkoholin hankkiminen on toisinaan hieman vaivalloista. Kotiinpaluuta täytyy juhlistaa ainakin hyvällä kuoharilla ja valkovenäläisellä.

7. Käydä marketissa. Jostain syystä kaipaan ihania suomalaisia marketteja, jotka ovat täynnä edullista ruokaa, eikä kasviksista ja hedelmistäkään tarvitse maksaa itseään kipeäksi. Täällä ruoka oli ennen halpaa, mutta nyt kurssin huonontuessa alkanut kallistua huomattavasti, varsinkin kun lähellä on pelkkiä pieniä lähikauppoja. Yksi paahtoleipäpussi maksaa noin 4 euroa, ja omenoista saa pulittaa melkein euron kappaleelta. Huhhuh. Onneksi tällä hetkellä saan ruokaa kampukselta – saa nähdä, miten ensi vuonna selvitään.

Siinäpä jotain mitä tulee näin äkkipäätään mieleen. Näiden toteuttamisen ei luulisi olevan kovin hankalaa…

Päivittelen vielä ainakin kerran ennen Suomeen paluuta. Toivottavasti sielläkin alkaa sää lämmetä siihen mennessä!

Spring Break kuvina

Boston (Museum of Modern Art)

Newport

New York - Central Park

New York - Times Square ja Brooklyn

Tarkempia kuulumisia viikonloppuna. Hyvää vappua kaikille!

Lähes kaikista kuvista kiitos Lauralle! :)

Maaliskuinen väliaikakatsaus

Hei!

Pahoittelen tätä hirvittävän pitkää taukoa! Monta kertaa olen halunnut kirjoittaa, mutta sitten on aina muka ollut jotain kiirettä tai parempaa tekemistä, ja kirjoittaminen on siirtynyt ”ensi viikonloppuun”. Nyt lukukausi onkin jo puolenvälin paremmalla puolella, ja jopa kevään merkkejä alkaa pikkuhiljaa näkyä. Tässä vaiheessa olisi ehkä tarpeen tehdä pieni väliaikakatsaus siihen, mitä näiden parin kuukauden aikana on tullut tehtyä.

Aloitetaan nyt vaikka opiskelusta, kun koulua tänne on kuitenkin pääasiassa tultu käymään. Viime postauksessa esittelin kurssini, ja noiden lisäksi päätin lopulta ottaa vielä viidennen kurssin, joka on kognitiivista psykologiaa. Pitkään mietin sitä, onko viiden kurssin ottaminen järkevää vai ei. Toisaalta olisi mukavaa, kun olisi vähemmän stressiä ja vähemmän koulutöitä – toisaalta olisi hyödyllistä saada introkurssit käytyä läpi nyt, jotta voisi myöhemmin ottaa enemmän syventäviä ja soveltavia kursseja. Viimein se oli ruotsin opettajani, joka sai minut ottamaan tuon viidennen kurssin. Hän nimittäin epäili (virheellisesti, minkä tulin myöhemmin huomaamaan), että tuo Ruotsin kurssi saattaisi olla liian helppo minulle. Ajattelin sitten ottaa Ruotsin vähän niin kuin huvin vuoksi siihen sivuun, ja pudottaa sen myöhemmin, jos siltä tuntuu. Pidän kuitenkin ruotsin kurssistanikin paljon, joten luulen, että menen näillä kursseilla lukukauden loppuun asti.

Kadunko viiden kurssin ottamista? Silloin tällöin kyllä, mutta pääasiassa en. Kiirettä on riittänyt, ja välillä on tuntunut, ettei aika millään riitä kaikkeen. Näin on käynyt kuitenkin vain pahimpien koesumien aikaan, ja yleisesti ottaen työmäärä on säilynyt ihan kohtuullisena. Nyt kun jo tietää, miten mihinkin oppiaineeseen kannattaa opiskella (ja mitkä luennot voi suosiolla jättää väliin), voi oman ajankäytön suunnitella hieman helpommin. Pidän jokaisesta kurssistani, ja kaikissa olen oppinut ainakin uutta, mielenkiintoista, ja hyödyllistä. Lempparini on ehdottomasti kliininen psykologia; helpoimmat ruotsi ja tilastotiede; hyödyllisin englanti; ja hauskin kognitiivisen psykologian professori. Myös se, että jokainen kurssini on niin erilainen, on osoittautunut hirmuisen tärkeäksi. En jaksaisi millään viittä tiedekurssia, viittä matematiikan kurssia, tai viittä vahvasti lukemiseen painottuvaa kurssia. Kaikesta huolimatta en usko, että tulen ottamaan viittä kurssia koskaan toiste – ei siksi, että tämä kokemus olisi ollut niin kauhea, vaan siksi, ettei minulla luultavasti tule enää ikinä olemaan näin ns. helppoja kursseja.

Mites sitten sosiaalinen elämä? Mitä se sellainen on? Pitkään se olikin melko vähäistä, ja rajoittui pääasiassa kämppiksen kanssa jutusteluun, työkavereiden kanssa rupatteluun, ja luokassa käytyihin keskusteluihin. Nyt tässäkin asiassa on vihdoin tapahtunut edistystä, ja ensi vuosi näyttää vielä lupaavammalta. Jotta ymmärtäisitte paremmin mistä puhun, minun täytyy varmaan kertoa lyhyesti, kuinka asumisjärjestelyt täällä toimivat. Ennen ensimmäistä (freshman) vuotta, jokainen täyttää lomakkeen, jonka perusteella huonekaverit määräytyvät. Omaa huonekaveria tai sitä, missä asuu, ei voi itse päättää (tosin voi toivoa esimerkiksi ”hiljaista kerrosta” tai ”päihteetöntä kerrosta”). Tietyt rakennukset kampuksella ovat yleensä pelkkien ensimmäisen vuositason opiskelijoiden asuttamia. Seuraavien kahden vuoden järjestely onkin sitten hieman erilainen. Yleisin tapa on se, että kerätään 2-10 hengen ryhmä, ja osallistutaan niin sanottuun asumusarvontaan. Tietyt rakennuksen/huoneet ovat kakkosvuositason opiskelijoiden valittavissa, ja tietyt kolmannen- ja neljännenvuositason opiskelijoiden valittavissa. Jokaiselle ryhmän jäsenelle arvotaan numero, joiden keskiarvon mukaisessa järjestyksessä ryhmät saavat valita, minne haluavat asumaan. Jokaisen ryhmän jäsenen ei tarvitse valita samaa rakennusta tai huonetta (eikä täällä 10 hengen huoneita olekaan), mutta jokaisen ryhmän jäsenen tulee valita samalla kertaa. Hyvällä tuurilla pääset siis juuri sinne, minne haluatkin – huonolla tuurilla valitset niistä harvoista vaihtoehdoista, jotka vuorollasi sattuvat olemaan jäljellä.

Toinen vaihtoehto on hakea asumaan sisar- tai veljeskuntiin (näihin haku on ihan oma järjettömän monimutkainen prosessinsa, jota en käsittele sen tarkemmin), tai erityisiin program houseihin. Näitä on muun muassa tietotekniikasta kiinnostuneille, ranskan kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille, ympäristöaktivisteille ynnä muille. Päätin sitten hakea kansainväliseen taloon – minulla ei ollut tiettyä ryhmää tai huonekaveria, kenen kanssa olisin halunnut osallistua arvontaan, ja toisaalta ajatus pienemmässä yhteisössä asumisesta muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa tuntui houkuttelevalta.

Hakiessani en vielä tajunnut, kuinka iso prosessi se loppujen lopuksi olisi. Taloon haki noin 130 ihmistä, mutta tilaa on vain reilulle 30:lle, joten totta kai talon nykyiset asukkaat halusivat ottaa hakuprosessista kaiken irti, ja tehdä oikeita valintoja. Ensin meidän tuli täyttää lomake, jossa kyseltiin vähän kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Sen jälkeen menimme 15 minuutin haastatteluun, jossa oudot kysymykset ja tilanteet jatkuivat (löysin itseni laulamasta Suomen kansallislaulua ja tanssimasta ympäri huonetta Nicki Minajin tahtiin – asioita, joista minua tullaan muistuttamaan varmaan vielä monta kertaa). Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Haastatteluiden perusteella valitut kutsuttiin pienimuotoisille teekutsuille - mikä siis käytännössä tarkoitti ainakin 100:a ihmistä pienessä tilassa, kovaa meteliä, keksejä ja Liptonia – jonka jälkeen lähdimme jatkoille läheiseen yökerhoon. Kyseisen illan jälkeen porukkaa karsittiin vielä lisää, ja jäljelle jääneet kutsuttiin uusiin pippaloihin, joiden teemana oli sillä kertaa viini ja juusto. Vasta näiden juhlien jälkeen saimme kuulla lopulliset valinnat.

Jos olisin alun perin tiennyt, millainen hakuprosessi tulee olemaan, en tiedä, olisinko edes uskaltanut hakea. Ennen ensimmäisiä juhlia jännitin ihan hirveästi, ja paikalle tullessani tunsin olevani aivan hukassa. En ole tunnetusti kovin hyvä tekemään tuttavuutta vieraiden ihmisten kanssa, ja lähes kaikki paikalla olijat tunsivat ainakin jonkun entuudestaan. Tuntui hankalalta tuppautua noin vain vieraaseen porukkaan. Jotenkin kaikki kuitenkin alkoi sujua, ja muutamat erityisen huomaavaiset ihmiset tulivat puhumaan minulle ja esittelemään minut ystävilleen huomattuaan, kuinka eksyneeltä näytän. Toisiin juhliin mennessä olo oli jo vähän varmempi, kun tunnistin jo useita tuttuja kasvoja, joille uskalsin mennä puhumaan. Jossakin vaiheessa rohkaistuin ja kävin jopa oma-aloittaisesti juttelemassa uusien ihmisten kanssa. Silti en missään vaiheessa uskonut, että voisin oikeasti päästä sisään, mutta niin siinä vain lopulta kävi. Tuntuu mahtavalta, että olen vihdoin löytänyt porukan, johon tunnen kuuluvani. Hirmuisen määrän ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Illanistujaisia, joihin uskallan mennä tuntematta oloani ulkopuoliseksi. Yksi hienoimmista asioista on myös se, että meitä on ihan joka puolelta maailmaa –  Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, Etelä- ja Pohjois-Amerikasta.  Huonekaverini ensi vuodelle on Kroatiasta, ja vaikuttaa todella mukavalta. Odotan siis ensi syksyä oikein levollisin mielin!

Ei kai tässä kauheasti mitään muuta tärkeää ole tapahtunut. Suomen kurssini on sujunut mukavasti, ja osallistujia on ollut muutamasta ihmisestä aina kolmeentoista asti. Tuntien suunnittelu vie tietysti vähän aikaa, mutta on melko hauskaa puuhaa. Nautin myös tuntien pitämisestä koko ajan enemmän, kun pystyn rentoutumaan ja luottamaan itseeni joka kerran vähän paremmin. Töissä olen käynyt keskimäärin pari tuntia päivässä, ja nyt tällä hetkellä minulla on vakituisia vuoroja myös isommasta ruokalasta. Pääsen paistamaan pizzoja ja täyttämään ruoka-astioita, mikä on yllättävän hauskaa. Ensi viikolla onkin vihdoin kauan odotettu loma, joka tulee todellakin tarpeeseen! Loma- ja reissukuulumisia sitten ensi kerralla :)

Uudella innolla kevättä kohti

Hei!

Pitkästä aikaa päivittelemässä kuulumisia! Loma tuli kyllä tarpeeseen, ja se sujui kaikin puolin oikein mukavasti. Oli ihanaa päästä rentoutumaan ihan kunnolla ja irrottautua koulumaailmasta vähäksi aikaa. Saunoin ja söin puolukoita ja rahkaa niin paljon, että pitäisi selvitä kesälomaan asti! Yllätyin tajutessani, kuinka paljon olin ikävöinyt ihan tavallisia asioita, kuten marketissa käymistä tai Kuopion ei-enää-niin-rumaa toria. Jopa kylmyydestä ja pimeydestä selvisi, kun tiesi, ettei sitä tarvitse kestää koko talvea. Parasta oli tietysti viettää aikaa minulle rakkaimpien ihmisten kanssa. 

Kuukausi vierähti nopeasti, mutta tuntui silti riittävän pitkältä. Tammikuun lopussa alkoi jo olla sellainen tunne, että johan tuota voisi palata takaisin kouluun. Toisaalta nyt tunnen jo ensimmäisen viikon jälkeen olevani uuden loman tarpeessa. Sen verran stressaavaa on aina tämä uuden lukukauden alku, kun yrittää totutella uuteen lukujärjestykseen ja päästä takaisin arjen rutiineihin. Onneksi minulla ei ole hirveän vaikeita tai työläitä kursseja tälle keväälle, joten luulisin tämän helpottavan, kunhan pääsen kunnolla taas alkuun. 

Tässäpä pieni katsaus tämän kevään kursseihin:

Kliininen psykologia

Tämä kurssi on mukavaa jatkoa viime syksyn persoonallisuuspsykologian kurssille. Professori on sama, joten opetustyyli ja kurssin rakenne ovat jo valmiiksi tuttuja. Kurssilla opiskelemme eri psyykkisten häiriöiden ilmenemismuotoja, syitä, hoitoa ja tutkimusta. Ihan tavallisen oppikirjan lisäksi meillä on toinen kirja, jossa on esimerkkitapauksia – kerrotaan jonkun tietyn psyykkistä häiriötä sairastavan ihmisen menneisyydestä ja nykyisistä oireista, hoitomuodoista ja niiden toimivuudesta yms. Luennoilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä noiden kirjojen kanssa, kuten ei viime syksynäkään, mutta siihen tottui nopeasti. Toisaalta on ihan mukavaa, että professori kertoo tarinoita omista asiakkaistaan ja tuoreimmista tutkimuksista, eikä vain toista samoja asioita, kuin kirjoissa. 

Akateeminen essee

Tämä kurssi ei ole onneksi aivan niin kuiva ja tylsä, miltä kuulostaa. Käymme läpi sitä, millainen on hyvä essee, miten voi kehittää itseään kirjoittajana, miten voi kirjoittaa tehokkaammin, ja miten kirjoittamisprosessista saisi tehtyä itselleen mahdollisimman miellyttävän. Kirjoitamme lyhyitä ja vähän pidempiä esseitä muun muassa itsestämme, toisistamme, runoista ja kasvissyönnistä (?). Tästä kurssista ei saa arvosanaa, vaan pyrimme professorin ja muiden opiskelijoiden palautteen perusteella parantamaan omaa kirjoitustamme. Meitä on pieni, viidentoista oppilaan ryhmä. Professori on alun perin Walesista, ja aivan mahtavan lempeä ja mukava persoona! 

Tilastotiede 

Tämä on se pakollinen tilastotieteen kurssi, joka kaikkien psykologiaa pääaineenaan lukevien täytyy kahlata läpi. Hyvä puoli on se, että tämä kurssi on suunniteltu nimenomaan psykologiaa lukeville. Mitään kaavoja ei tarvitse opetella, ja lyhyen matematiikan tietämyksellä pärjää varsin hyvin. Kurssilla käydään ihan tilastotieteen perusasioita, joista suurin osa on minulle jo ennestään tuttuja (vaikka olen tietysti unohtanut jo melko paljon). En kuitenkaan ole koskaan oppinut käyttämään mitään tilastotieteen ohjelmistoja, en edes Exceliä, joten toivoisin niiden tulevan tutuksi tämän kurssin aikana. Eipä tarvitse sitten myöhemmin muiden kurssien projekteja tehdessä tapella erilaisten käyrien ja diagrammien kanssa ihan niin paljoa.

Ruotsi

Ajattelin, että kun tällainen mahdollisuus kerran tarjoutuu, niin eihän siitä voi kieltäytyä! Ja onhan se tietysti kesätöiden ja tulevaisuuden kannalta järkevää pitää Ruotsin taitoa yllä, kun en luultavasti ole tänne Jenkkeihin kuitenkaan jäämässä. Tämä on ihan mahtava kurssi, sillä meitä on vain viiden opiskelijan ryhmä, ja kaksi professoria. Tai no, yksi professori ja hänen miehensä. Saamme itse vaikuttaa aika paljon kurssin sisältöön ja esimerkiksi siihen, mitä kirjoja luemme, ja mitä teemoja käsittelemme. Nyt ensimmäisen viikon aikana olemme lukeneet Strindbergin Fadrenia ja kirjoittaneet muodista ja vaatteista. Joka toinen viikko saamme toisen luennon vapaaksi, ja katsomme sen tilalla ruotsalaisen elokuvan (ja kirjoitamme tietysti lyhyen elokuva-arvostelun jälkeenpäin).  

Mitä tulee koulun ulkopuoliseen toimintaan, niin jatkan tietysti työskentelyä koulun ruokaloissa ja leipomossa. Pääsin myös Student Language Exchange –ohjelmaan, joten tulen opettamaan Suomen kieltä ja kulttuuria aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille kerran viikossa. Koulutuksen olen ja suorittanut, ja tunnit alkavat ensi viikolla. Vähän jännittää, mutta uskon, että tästä tulee hauska ja opettavainen kokemus (sekä minulle, että tunneille osallistuville)! Ratsastusjoukkueessa ei ollut valitettavasti minulle tilaa enää tälle vuodelle, mutta ensi syksynä yritän uudestaan. Niin, ja pyrin myös raahaamaan itseni joogaan vähintään pari kertaa viikossa. Se on kuitenkin lähes ilmaista, ja varmasti sekä fyysisesti että psyykkisesti terveellistä. Lupasin myös itselleni, että tästä lähtien järjestän asiani niin, että sunnuntait pidän täysin vapaapäivinä. Saa nähdä, miten onnistuu!

Snow day

"All members of the community are strongly advised to avoid all non-essential travel and to remain indoors during the height of the blizzard this evening through Tuesday. Heavy snowfall, high winds, and a lack of visibility will pose serious risks – please stay safe and stay indoors."

Lisää kuulumisia loppuviikosta! Siihen asti nautiskelen tästä yleisestä lumisateen aiheuttamasta kaaoksesta teekupposen kera.