. Yhdysvalloissa opiskelu .

Opiskelu Yhdysvalloissa osa 1 - Yliopistoelämä

Yhdysvaltoihin opiskelemaan hakeminen on melko pitkä ja vaivalloinen prosessi, josta ei ihan yhdessä postauksessa ehdi kertoa kovin tarkasti. Ajattelin siis aloittaa pienen juttusarjan aiheeseen liittyen, jossa käsittelen esimerkiksi hakuprosessia ja –vaatimuksia, oikean yliopiston valintaa ja rahoituksen järjestämistä. Juttusarjasta on varmasti hyötyä myös muualle ulkomaille opiskelemaan aikoville ja niille, joilla asia on vielä harkinnan alla. Pyrin toki kertomaan asioista omien kokemuksieni pohjalta ja antamaan vinkkejä sekä esimerkkejä siitä, minkälaisia ratkaisuja (ja virheitä) olen itse tehnyt – netissä on ihan liikaa kuivaa tietoa ulkomailla opiskelusta, mutta aivan liian vähän suomalaisten henkilökohtaisia kokemuksia. Julkaisen uuden osan aina kerran viikossa, joten olkaa huoleti te, joita aihe ei kiinnosta, aion kirjoittaa muustakin! Ja pyrin toki nämäkin postaukset tekemään mahdollisimman mielenkiintoiseksi myös niille, joilla ei ole mitään aikomusta lähteä ulkomaille.

Ennen kuin siirryn yliopistoihin hakemiseen kerron tässä ensimmäisessä osassa hieman yleistä tietoa korkeakouluopinnoista Yhdysvalloissa sekä siitä, millaista elämä yliopistoilla on. 

Suoritettavat tutkinnot
Kun puhutaan amerikkalaiseen yliopistoon hakemisesta heti high schoolin jälkeen, tarkoitetaan useimmiten neljän vuoden bachelor-tutkintoon hakemista, joka siis vastaa Suomen kandidaatin tutkintoa. Perustutkintoa opiskelevia oppilaita kutsutaan nimellä undergraduates, ja tämän tasoista koulutusta antavia yliopistoja nimellä college (kuulostaako tutulta?). Tämän jälkeen täytyy hakea yleensä erikseen maisterin tai tohtorin tutkintoa suorittamaan. Ylempää korkeakoulututkintoa suorittavia kutsutaan nimellä graduates ja tämän tasoista koulutusta antavia yliopistoja nimellä graduate school. Harvemmin kuitenkaan näkee kouluja, joissa annettaisiin pelkästään ylempiä korkeakoulututkintoja – yliopisto, joka tarjoaa molempia tutkintoja, on nimeltään yksinkertaisesti university. Kuten Suomessakin, kandin tutkinnon voi monissa tapauksissa suorittaa myös hieman lyhyemmässä ajassa, tai sen voi yhdistää maisterinopintoihin. Tämä kuitenkin riippuu ihan koulusta ja alasta, ja vaatii hyvää menestystä ja panostusta opintoihin. Yhdysvalloista saadulla bachelor-tutkinnolla voi lähes aina hakea myös Suomeen maisterin- tai tohtoritason opintoihin.

Suurena erona suomalaisiin yliopistoihin on se, että Yhdysvalloissa haetaan vain tiettyyn yliopistoon, ei tietylle alalle. Pääainetta, majoria, ei edes tarvitse päättää ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Ensimmäinen ja osittain vielä toinenkin vuosi menee monilla sen oman jutun etsimiseen ja mahdollisten yleisopintojen, eli yhteisten pakollisten kurssien suorittamiseen. Jos neljän vuoden aikana täytyy suorittaa esimerkiksi 30 kurssia valmistuakseen, näistä menee yleensä vain noin 12-18 oman pääaineen tutkinnon kannalta pakollisiin kursseihin. Loput kurssit ovat täysin opiskelijan vapaasti valittavissa tai yleisopintoja. Tämäkin käytäntö vaihtelee suuresti eri yliopistojen välillä – Brownissa ei ole ollenkaan kaikille pakollisia, yleisiä kursseja, mutta joissakin kouluissa niitä voi olla melko paljonkin.

Asuminen 

Oppilaat voivat asua kampuksen ulkopuolella (yleensä vuokrakämpissä), mutta keskityn nyt kampusasumiseen, koska se on ehkäpä tyypillisempää ja eroaa enemmän Suomen käytännöistä. Moni teistä on varmaankin nähnyt jenkkisarjoissa ja –elokuvissa näitä kampuksilla olevia asuinrakennuksia, jotka muistuttavat usein hotelleja; pitkien käytävien varrella on ovia pienehköihin huoneisiin, joissa asuu yleensä kaksi oppilasta. Joissakin yliopistoissa ei tarjota kampusasumista ollenkaan, toisissa taas yli 90% oppilaista asuu kampuksella. Myös asumisjärjestelyt ja huoneiden koko ja laatu vaihtelevat eri yliopistojen välillä, mutta yleensä huoneissa on kummallekin asukkaalle sänky, työpöytä ja tuoli sekä jonkinlainen lipasto/vaatekaappi. Huoneesta saa toki ihan oman näköisensä, mutta harvemmin sinne kovin paljoa uusia kalusteita mahtuu. Monissa yliopistoissa on tarjolla joitakin huoneita myös yhdelle, kolmelle tai neljälle hengelle. Ensimmäisen vuoden kämppis päätetään usein yliopiston puolesta sen perusteella, kuinka kukin on vastannut omasta elämäntyylistään ja tavoistaan kertovaan kyselyyn. Myöhempinä vuosina kämppiksen saa yleensä päättää itse.

Vessat ja suihkutilat jaetaan yleensä huonenaapureiden kanssa. Asuinrakennuksista löytyy lähes aina myös yleisiä tiloja olohuoneen ja keittiön virkaa toimittamaan. Samassa kerroksessa/rakennukesta asuvista tuleekin usein läheisiä keskenään, joten monet illat kuluvat yleisissä tiloissa jutellen, pelaillen tai kokkaillen.

Vapaa-aika ja aktiviteetit 
Toisin kuin Suomessa, oppilaat viettävät lähes kaiken aikansa kampuksella – varsinkin, jos he asuvat siellä. Vapaa-ajan harrastukset, erilaiset tapahtumat ja opiskelijabileet keskittyvätkin yleensä yliopistolle. Vapaa-ajan aktiviteetit voisi jakaa muutamaan eri luokkaan:

Urheilu. Tarjonta vaihtelee kouluittain, mutta usein urheilua tarjotaan ainakin kolmella eri tasolla. Varsity on ylin taso, ja joukkueissa olevat oppilaat harjoittelevat lajista riippuen jopa useita kertoja päivässä. Joukkueet kilpailevat säännöllisesti muita yliopistoja vastaan. Varsity-tason urheilu on tärkeää koko koulun yhteishengen kannalta, sillä omaa joukkuetta kannustetaan melko fanaattisesti, ja otteluita (erityisesti amerikkalaista jalkapalloa) mennään katsomaan sankoin joukoin. Toisiksi ylin taso on club. Tällä tasolla olevat joukkueet kilpailevat myös muita yliopistoja vastaan, mutta eivät ihan yhtä korkealla tasolla. Club-tason toimintaa ja kilpailua ei valvo mikään ylempi järjestö, ja varsity-tasosta poiketen toiminta ei ole koulun rahoittamaa, vaan oppilaat joutuvat yleensä maksamaan joukkueen kulut omista taskuistaan. Alin taso on intramural, johon oppilaat osallistuvat omaksi ilokseen omien aikataulujensa mukaan, eikä aikaisempaa kokemusta lajista yleensä tarvita. Toiminta on rentoa, ja otteluita/kilpailuja järjestetään korkeintaan huvin vuoksi. Myös oppilaiden pitämistä kerhoista monet ovat liikunnallisia, ja tarjoavat erikoisempiakin lajeja, kuten breakdancea tai taijia.

Muut koulun tarjoamat harrastukset. Nämä liittyvät usein musiikkiin tai teatteriin. Koulun kuorossa laulaminen tai orkesterissa soittaminen sisältyy yleensä lukujärjestykseen, eli niistä saa kursseja, creditejä. Kuorot ja orkesterit esiintyvät erilaisissa juhlissa ja tapahtumissa, ja myös kilpailevat muita kouluja vastaan. Näytelmäkursseilla opiskellaan näyttelemistä ja lavastusta, mutta toki myös valmistellaan näytelmiä tai musikaaleja koululla esitettäviksi. Oppilasjärjestöt tarjoavat rennompaa musisointia tai vaikkapa runonlausuntaa.  

Oppilasjärjestöt ja kerhot. Näitä löytyy joka koululta melko hurja määrä, Brownissa yli 400. Tarjonta vaihtelee poliittisista järjestöistä koulun sanomalehden toimitukseen, shakki- tai joogakerhoon. Järjestöt järjestävät erilaista toimintaa ja tapaavat yleensä vähintään viikoittain. Jos itselle mieluista järjestöä ei löydy, sellainen on helppo perustaa – mukaan tarvitsee yleensä vain muutamia samasta aiheesta kiinnostuineita. 

Tapahtumat. Aktiivinen urheilu- ja kerhotoiminta näkyy erilaisina teemapäiviä ja tapahtumina viikoittain. Urheilutapahtumia, konsertteja, näytelmiä, musikaaleja, kerhojen järjestämiä tempauksia… Yliopistoilla pidetään kiinni myös vuosittaisista perinteistä, joita liittyy yleensä etenkin juhlapyhiin. Kouluilla käy lisäksi ulkopuolisia vierailijoita luennoimassa erilaisista, ajankohtaisista aiheista. Tekemistä siis löytyy taatusti joka päivälle. 

Kaverit. Kaverit ovat tietysti tärkeä osa vapaa-aikaa. Kun kaikki toiminta keskittyy kampusalueelle, myös parhaat ystävät löytyvät usein yliopistolta. Kursseilla ei välttämättä tutustu kovin hyvin muihin oppilaisiin (toki luokkakoot vaihtelevat valtavasti), mutta harrastuksista, kerhoista ja omasta asunrakennuksesta saa yleensä samanhenkisiä ystäviä. Ystävien kanssa käydään usein yhdessä syömässä yliopiston buffeteissa tai ravintoloissa – vaikka ruokien ostaminen yliopistolta ei ole yleensä pakollista, suurin osa ostaa meal planin juuri yhdessä ruokailuun liittyvän sosiaalisen puolen vuoksi. Toki yliopistolla tarjottava ruoka on muutenkin helppo ja melko edullinenkin ratkaisu kiireiselle opiskelijalle. Biletys on monille tärkeä osa college-kokemusta, joten monet illat kavereiden kanssa kuluvat alkoholin, muiden laillisten tai vähemmän laillisten aineiden ja tanssimisen merkeissä. Toki on paljon niitäkin, joita ryyppääminen ei kiinnosta. Tavallinen arki-ilta harrastusten ja läksyjen jälkeen kuluu usein esimerkiksi huonekaverin kanssa rupatellessa tai katsellessa elokuvaa pienellä porukalla jonkun toisen huoneessa.

Osa 2 - Hakuvaatimukset

Hakuvaatimukset vaihtelevat hieman kouluittain, ja niistä kannattaa ottaa tarkasti selvää erikseen jokaisen yliopiston sivuilta. Tässä kuitenkin yleispätevä listaus siitä, mitä ainakin tarvitaan.

1. Common Application

Hakeminen tapahtuu netissä, commonapp-nimisessä palvelussa. Kaikki todistukset ja esimerkiksi suositukset lähetetään saman palvelun kautta, joten kirjeiden kanssa ei yleensä tarvitse painia. Rekisteröidyttyäsi ohjelmaan voit valita, mihin kouluihin aiot hakea, ja eri koulujen tiedot ja hakuvaatimukset (esimerkiksi ylimääräiset esseekysymykset) näkyvät sen jälkeen omilla sivuillasi. Palvelu kysyy sinulta seuraavia asioita, jotka lähetetään kaikkiin valitsemiisi yliopistoihin:

• Henkilötiedot (osoite, kieli, kansalaisuus jne.)

• Perhetiedot (vanhempien ja sisarusten osoitteet, ammatit jne.)

• Koulutus (nykyisen koulusi tiedot, viimeisin keskiarvosi, kuluvan vuoden kurssit jne.)

• SAT-tulokset

• Vapaa-ajan aktiviteetit (harrastukset, vapaaehtois- tai palkkatyö, montako tuntia viikossa jne.)

• Essee (max 650 sanaa) – saa valita muutamasta kysymyksestä itselleen mieluisimman, kysymykset vaihtuvat vuosittain

2. Writing Supplements

Monet koulut kysyvät ylimääräisiä, yleensä lyhyehköjä kysymyksiä, tai vaativat toisen lyhyemmän esseen. Yleisiä kysymyksiä ovat esimerksi ”miksi valitsit juuri tämän koulun” tai ”mitkä kouluaineet/alat kiinnostavat sinua ja miksi”. Nämäkin lähetetään suoraan commonapp-ohjelman kautta.

3. Hakemusmaksu

Hakeminen maksaa n. 40-50 euroa per koulu. Vapautusta maksuista on mahdollista hakea, mutta luulisin sen olevan melko hankala prosessi ulkomaalaiselle hakijalle.

4. SAT tai ACT

ACT-testejä ei taida voida tehdä Suomessa, joten meillä kyseeseen tulee vain SAT-testi. Testi koostuu kolmesta osioista, jotka ovat luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen ja matematiikka. Testejä järjestetään Helsingissä useita kertoja vuodessa. Testit koostuvat monivalintakysymyksistä lukuun ottamatta lyhyttä esseetä ja muutamaa matematiikan osiota. Testi kestää yhteensä noin neljä tuntia, ja se tehdään lyhyissä, alle puolen tunnin mittaisissa osioissa. SAT-testeistä ja niihin valmistautumisesta tulee tarkempi postaus myöhemmin.

5. 0-3 SAT Subject Tests

Kaikki koulut eivät vaadi näitä, suurin osa vaatii kaksi. Nämäkin ovat monivalintakokeita, ja kestävät vajaan tunnin per aine. Vaihtoehtoina on kirjallisuus, biologia, kemia, fysiikka, maailman historia, Yhdysvaltojen historia, matematiikka (kaksi eri tasoa), sekä kieliä, kuten saksa, espanja ja ranska.

6. English language proficiency test (TOEFL)

Mikäli et ole englanninkielisessä opetuksessa (kuten IB-linjalla), koulut vaativat yleensä, että teet TOEFL-testin. Testi mittaa siis englanninkielentaitoasi, ja näitä järjestetään Helsingissä muutaman kerran vuodessa.

7. School Report and high school transcript

Käytännössä siis jaksoseloste, jossa näkyy kaikki suorittamasi kurssit ja niiden arvosanat. Kaikki todistukset täytyy kääntää englanniksi. Näitä ei voi ladata itse commonapp järjestelmään, vaan sinun tulee pyytää esimerkiksi opoasi tekemään se.

8. Teacher Report (0-3)

Nämä tarkoittavat siis suosituskirjeitä. Suurin osa kouluista vaatii näitä kaksi. Valitsemasi opettajat saavat sähköpostitse ohjeet commonapp-palveluun kirjautumisesta ja suositusten kirjoittamisesta.

9. Mid-Year School Report

Tämä voisi meidän koulujärjestelmässämme tarkoittaa abivuoden kolmannen jakson todistusta, joka ei yleensä ehdi hakemukseen mukaan. Oposi tulisi ladata se ohjelmaan sitten, kun se on saatavilla.

10. Final School Report

Lukion päättötodistus ja ylioppilaskokeiden tulokset (toki jo aiemmin kirjoitetut aineet kannattaa sisällyttää hakemukseen). Nämäkin ladataan commonapp-ohjelmaan sitten, kun se on mahdollista. 

Oletko aivan pihalla? Ei se mitään - myöhemmissä osissa on tulossa tarkka aikataulu siitä, mitä sinun tulee tehdä ja milloin, sekä hyödyllisiä linkkejä ja vinkkejä hakua koskien. Keskityn myös joihinkin tässä mainitsemiini osa-alueisiin, kuten SAT-kokeisiin ja hyvän esseen kirjoittamiseen, myöhemmin. Ensi viikolla kuitenkin siis luvassa juttua yliopistojen vertailusta ja valinnasta!

Osa 3 - Koulun valinta

Nyt se vihdoin tulee… Yliopiston valinta! Toivottavasti odotus palkitaan ja edes jollekulle on tästä hyötyä! On toki monenlaisia erilaisia tapoja etsiä tietoja ja vertailla eri yliopistoja, mutta tällä tavoin ainakin itse pääsin hyvään alkuun.

Mene osoitteeseen www.collegeboard.com ja klikkaa college search. 

Voit hyvin alkaa selailla eri yliopistoja kirjautumatta sisään. Rekisteröityneenä käyttäjänä pääset kuitenkin tallentamaan hakuja, jolloin sinun on helpompi löytää jo katselemasi yliopistot seuraavalla kerralla. Rekisteröityminen collegeboardin sivuille on joka tapauksessa pakollista viimeistään siinä vaiheessa, kun SAT-kokeisiin osallistuminen tulee ajankohtaiseksi. 

Pari perusasiaa: kohtia voi jättää tyhjäksi, jos ne eivät ole sinulle tärkeitä. Valintakriteerejä voi muutenkin priorisoida; kun valitsen jonkun vaihtoehdon, sivun vasempaan palkkiin tulee kohta, josta voit valita, kuinka tärkeä asia sinulle on. Jos valitset must have, tuloksissa näkyy vain kouluja, joissa kyseinen kohta toteutuu. Jos valitset want, hakutuloksiin voi tulla myös kouluja, joissa kohta ei toteudu, mutta ne näkyvät listallasi vasta viimeisinä.

Test scores and selectivity

Ensimmäisenä pääset valitsemaan SAT- tai ACT-kokeiden pisteet. Ohjelma etsii sinulle syöttämiesi pisteiden perusteella yliopistot, joiden oppilailla on opinnot aloittaessaan keskimäärin syöttämäsi tai sitä paremmat pisteet. Jos olet jo tehnyt SAT-kokeet tai harjoituskokeita, joiden perusteella sinulla on melko hyvä käsitys omasta pistemäärästäsi, täytä tähän saamasi pistemäärä tai hieman niitä alemmat. Voit myös jättää kohdan tyhjäksi. Pistemäärä 500 on kaikkien kokeen tehneiden keskiarvo. Nyrkkisääntönä voisinkin sanoa, että mikäli haluaa suhteellisen hyvätasoisen koulun, kannattaa oppilaiden keskimääräiset pisteet olla ainakin siinä 600:n nurkilla. 

Alempana, kohdassa selectivity, voit valita, kuinka selektiivisen haluat koulusi olevan (eli kuinka monta prosenttia hakijoista hyväksytään sisään). Tässä kannattaa olla tarkkana – esimerkiksi Ivy League kouluihin (Harvard, Yale, Brown, Princeton jne.) sisäänpääsyprosentti on hyvin pieni, mutta todellinen mahdollisuus tulla hyväksytyksi vielä pienempi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lähes kaikki näihin kouluihin hakevat oppilaat ovat luokkansa parhaimmistoa tai todella hyviä jollain muulla saralla. Harva hakee Harvardiin, jos tietää jo valmiiksi, ettei tule pääsemään sisään. Hakuprosessi on kuitenkin melko kallis ja työläs, joten täysin turhaan ei kannata mihinkään hakea. Kannattaakin vertailla sisäänpääsyprosenttien lisäksi SAT-kokeiden tuloksia, joiden perusteella saa huomattavasti paremman käsityksen koulun oppilaiden tasosta.

Type of school

Jos haluat valmistua kandidaatiksi, niin valitse 4-year college or university. Minulla ei ole community collegeista kovinkaan tarkkaa tietoa, muuta kuin että niissä opiskelu on edullista ja kestää kaksi vuotta. Näiden kahden vuoden jälkeen monet jatkavat sitten ”oikeaan” yliopistoon suorittamaan kandin tutkintoa. En suosittele lähtemään tälle tielle, ellet ole ihan varma, mitä olet tekemässä.

Seuraavaksi voit valita, haluatko koulun olevan yksityinen vai et. Tällä ei välttämättä ole suuresti merkitystä muuten, kuin että yksityiset koulut ovat yleensä kunnallisia kalliimpia. Opetuksen laatu on voi olla kuitenkin todella hyvä myös kunnan kouluissa.

Seuraavissa kysytään koulun oppilasmäärää, sukupuolijakaumaa ja uskonnollista suuntautumista. Koulun koko kannattaa valita tietysti ihan omien mieltymysten mukaan. Jos haluat, että koulussa on myös poikia, valitse coed. Jos et halua, että koulu on uskonnollisesti sitoutunut mihinkään, valitse no affiliation. Joissakin kouluissa uskonnollisuus on tosin ennemminkin osa koulun historiaa, eikä välttämättä näy arjessa mitenkään. Voit siis hyvin valita myös no preference ja ottaa asiasta tarkemmin selvää myöhemmin.

Location

Kuunnelkaa (tai lukekaa) nyt tarkasti ja painakaa tämä mieleenne, sillä tämä on ehkäpä tärkein asia yliopiston etsimisessä: sillä, missä koulusi sijaitsee, ei ole mitään merkitystä. Jos ryhdyt etsimään kouluja pelkästään Kaliforniasta tai maan eteläosista, rajoitat mahdollisuuksiasi merkittävästi – etenkin ottaen huomioon, että suurin osa maan arvostetuimmista kouluista sijaitsee Itärannikon pohjoisosissa. Minne ikinä Yhdysvalloissa menetkin, siellä on luultavasti leudompi ilmasto kuin Suomessa. Joten ellei sinulla ole todella hyvää syytä sulkea isoja osia maasta hakusi ulkopuolelle, älä tee sitä. Tietysti jos on joku paikka, minne et missään nimessä halua, niin ei sinne kannata lähteä. Voi olla esimerkiksi hieman kyseenalaista, sietääkö keskivertosuomalainen Arizonan yli 40-asteen helteitä, jotka kestävät parhaimmillaan puoli vuotta.

Campus and housing

Täällä pääset valitsemaan esimerkiksi haluatko koulusi sijaitsevan suurkaupungissa vai maaseudulla, ja haluatko, että suurin osa oppilaista asuu kampuksella vai et. Nämä ovat taas ihan omista mieltymyksistä riippuvaisia, mutta varsinkaan alkuvaiheessa ei kannata olla turhan valikoiva. Suosittelisin kuitenkin valitsemaan ainakin kohdan on-campus housing guaranteed for all first year students, ellet halua jo ensimmäisenä vuonna alkaa etsiä itsellesi vuokrakämppää. 

Majors and learning environment

Jos tiedät jo valmiiksi, mitä luultavasti haluat opiskella, on tietysti tärkeää valita koulu, jossa tarjotaan kyseisen aineen opetusta. Muilla kohdilla ei tällä välilehdellä ole luultavasti juurikaan merkitystä, ellet tiedä jo nyt haluavasi esimerkiksi opiskella ulkomailla opintojesi aikana (study abroad) tai suorittaa kahden aineen tutkinnot yhtä aikaa (double major). 

Sports and activities

Jos sinulla on joku itsellesi rakas urheilulaji tai aktiviteetti (kuorolaulu, orkesterissa soittaminen, näytteleminen tms.), jota haluat ehdottomasti jatkaa opiskeluaikana, täytä se tähän. 

Academic credit

Jos et ole aiemmin opiskellut Yhdysvalloissa, tämä kohta ei luultavasti koska sinua. Esimerkiksi itse suoritin pari AP-kurssia vaihtovuoteni aikana, joten pystyisin täältä valitsemaan, haluanko, että kouluni hyväksilukee ne. 

Paying

Hinnalla on merkitystä oikeastaan vain silloin, jos perheesi on varakas ja uskot, ettette tule saamaan koululta avustusta opintojen rahoittamiseen. Muussa tapauksessa tärkeä on kohta % of financial need the school can meet, mikä kannattaa valita olevan 100%. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että koulu kykenee avustamaan jokaista oppilasta rahallisesti oppilaan tarpeen mukaan. Jos siis vanhempasi ovat todella huonotuloisia, koulu maksaa sinulle koko opiskelun. Mitä enemmän sinä tai vanhempasi tienaavat, sen vähemmän koulu arvioi sinun tarvitsevan rahallista apua. Nämä rahoitusasiat saattavat tuntua hieman kinkkisiltä vielä tässä vaiheessa, joten teen niistä myöhemmin ihan oman postauksen.

Älä skippaa viimeistä kohtaa, mikä on ehkäpä kaikista tärkein: financial aid available for international students.

Support services

Ellei sinulla ole mitään erityisvaatimuksia (et ole esimerkiksi pyörätuolissa tai sinulla ei ole vaikeita oppimisvaikeuksia, mihin tarvitset tukea), voit ohittaa tämän välilehden.

Diversity

Tässä kysytään, kuinka monta prosenttia oppilaista haluat kuuluvan vähemmistöryhmiin. Ei luultavasti kovin merkityksellistä. 

Pääset katsomaan tuloksia klikkaamalla välilehden rastista kiinni. Jos haluat tallentaa tulokset, paina save selections diversity-välilehden alapuolelta. Tällöin sinua pyydetään rekisteröitymään, jos et ole vielä tehnyt sitä.

Seuraavaksi pääsetkin sitten tutustumaan tarkemmin hakutuloksiisi ja vertailemaan niitä keskenään. Kun klikkaat koulun nimeä, löydät siitä kaikki tärkeimmät tiedot. Vasemmalta kokeilemalla eri linkkejä löydät tietoa esimerkiksi suosituimmista pääaineista, koulun tarjoamista aktiviteeteista, keskimääräisistä apupaketeista (erikseen ulkomaalaisille kohdassa international students) jne. En ala käydä näistä jokaista kohtaa läpi, sillä muuten tämä postaus venyisi kilometrin mittaiseksi. Tutustu kuitenkin rauhassa eri kouluihin ja kysy ihmeessä, jos et ymmärrä jotain kohtaa, niin autan mielelläni! Kannattaa myös vierailla koulun omilla kotisivuilla, mikäli koulu vaikuttaa kiinnostavalta.

Voit vertailla maksimissaan kolmea yliopistoa keskenään klikkaamalla compare colleges linkkiä (koulun sivuilla koulun nimen alapuolella). Siitä näet helposti ja nopeasti koulujen perustiedot vierekkäin. Voit myös tallentaa kouluja omalle listallesi klikkaamalla sinistä palkkia, joka ilmestyy koulun nimen alapuolelle, kun viet hiiresi sen päälle. Tallentamasi koulut löytyvät sitten nopeasti my colleges välilehdeltä, jonne pääset sivun alareunasta.

Muita hyödyllisiä sivustoja koulujen vertailuun

http://colleges.findthebest.com/
Samantyylinen kuin collegeboard, jonkun mielestä ehkäpä helpompi tai mukavampi käyttää – kokeile itse!

https://colleges.niche.com/
Perustietojen lisäksi pääset lukemaan oppilaiden kokemuksia koulusta. Oppilaat ovat myös antaneet kouluille arvosanoja eri asioista, kuten opetuksen tasosta, kouluruoasta tai ilmastosta, joita voit vertailla keskenään. Valitettavasti sinun täytyy rekisteröityä, jotta pääsisit katsomaan useamman kuin viiden yliopiston tietoja/arvosteluja.

http://www.parchment.com/c/college/tools/college-cross-admit-comparison.php
Mielenkiintoinen, joskaan ei välttämättä kovin hyödyllinen, sivusto. Kun syötät ohjelmaan kaksi eri koulua, näet, kumman oppilaat ovat mieluummin valinneet, jos ovat päässeet sisään molempiin. Kertoohan tämäkin varmasti jotain koulujen tasosta, tai ainakin maineesta.

http://www.studentsreview.com/
Melko yksinkertainen ja mielestäni hyödyllinen sivusto. Samantyylinen kuin colleges.niche. Nopeaa vertailua varten jokaiselle yliopistolle on oma ”piirakka”, josta näet, kuinka monta prosenttia oppilaista palaisi kyseiseen yliopistoon, jos saisi valita. Erot ovat yllättävän suuria ja kertovat varmasti jotain siitä, kuinka hyvin oppilaat viihtyvät kyseisessä koulussa. Kannattaa tosin tarkistaa, kuinka moni on äänestänyt – kymmenen oppilaan mielipide ei ehkä paljasta koko totuutta.

http://colleges.usnews.rankingsandreviews.com/best-colleges
http://www.forbes.com/top-colleges/list/
Pari ranking-sivustoa, joissa kouluja on pyritty laittamaan paremmuusjärjestykseen. Ranking-listoja ei kannata tuijottaa liian tarkasti, ja suosittelen ottamaan aina selvää, millä perusteilla koulut on asetettu järjestykseen. Se, missä järjestyksessä vaikkapa 40 parasta koulua listalla ovat, ei ole välttämättä kauheasti merkitystä – koulut ovat taatusti kaikki tasokkaita. Jos et kuitenkaan löydä haluamaasi koulua miltään listalta sadan parhaan joukosta, kannattaa ottaa selvää, miksi. 


Osa 4 - SAT

Nyt luvassa hieman tarkemmin juttua SAT-testeistä, joista puhuin jo juttusarjan kakkososassa. Muistin virkistykseksi lainaus sieltä: 

Testi koostuu kolmesta osioista, jotka ovat luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen ja matematiikka. Testejä järjestetään Helsingissä useita kertoja vuodessa. Testit koostuvat monivalintakysymyksistä lukuun ottamatta lyhyttä esseetä ja muutamaa matematiikan osiota. Testi kestää yhteensä noin neljä tuntia, ja se tehdään lyhyissä, alle puolen tunnin mittaisissa osioissa.

Ilmoittautuaksesi testeihin sinun tulee rekisteröityä collegeboardin sivuille (collegeboard.com). Sivustolta löydät tiedot siitä, missä ja milloin kokeita järjestetään. Kokeet maksetaan heti ilmoittautumisen yhteydessä, ja hinta on muistaakseni 50-60 euron luokkaa. Ilmoittauduttuasi saat sähköpostiisi varmistuksen sekä lisäohjeita kokeita varten. Collegeboardin sivuilta löytyy myös harjoitustehtäviä ja muita vinkkejä, sekä testitulokset, kun ne ovat valmistuneet.

Se niistä tylsistä käytännön asioista – lisäohjeita löytyy collegeboardin sivuilta (toki minultakin saa kysyä!). Järjestelyistä kyllä selviää, mutta miten selviää itse kokeista?

Yliopistot katsovat SAT-kokeiden tuloksia, mutta eivät tee päätöksiä pelkästään niiden perusteella. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että hyvät SAT-tulokset eivät takaa sisäänpääsyä, mutta huonot voivat johtaa hylkäämiseen, tai ainakin hankaloittaa prosessia. Se, mitä pistemäärää sitten pidetään hyvänä tai huonona, riippuu yliopistosta. Koulut katsovat kuitenkin jokaista hakemusta kokonaisuutena, ja etenkin ulkomaalaisten hakijoiden kohdalla otetaan kyllä huomioon, ettei englanti ole hakijan äidinkieli. Usein sanotaan, että huippuyliopistoihin SAT-tulosten täytyisi olla vähintään 700 jokaisesta osioista. Toki siitä on hyötyä hakuprosessissa, mutta eivät ihan noin hyvät pisteet pakollisia ole. Kannattaa vertailla hieman sitä, millaisia tuloksia eri koulujen oppilailla on (ohjeita tähän edellisessä osiossa).

Kuten näkyy, osa omista tuloksistanikin oli hieman yliopiston keskiarvojen alapuolella. Näin pienistä heitoista ei kannata lannistua!

Tässä vähän lisää eri osioista:

Critical reading

Tämä on ehkäpä hankalin kaikista kolmesta. Koe koostuu kolmesta osiosta, joista kaksi on 25 minuutin, ja yksi 20 minuutin mittainen. Tehtävät koostuvat lauseiden täydennyksestä ja luetun ymmärtämisestä. Lauseiden täydennyksessä testataan pääasiassa sanavarastoa ja kykyä ymmärtää lauserakenteita – lauseesta puuttuu joku sana (tai kaksi sanaa), ja täytyy valita, mikä sana viivan kohdalle kävisi parhaiten. Ei mikään helppo tehtävä, jos ei tiedä yhtäkään valittavana olevista sanoista. Luetun ymmärtäminen taas on… No, luetun ymmärtämistä. Siinäkin on usein hankalia sanoja, jotka saattavat vaikeuttaa vastaamista. Kysymykset perustuvat lyhyehköihin teksteihin, jotka voivat liittyä mihin aihealueeseen tahansa.  Joissakin tehtävissä pyydetään myös vertailemaan kahta lyhyempää tekstiä toisiinsa.

Mathematics

Tämäkin koostuu kolmesta osiosta, joista kaksi on 25 minutiin, ja yksi 20 minuutin mittaisia. Toisessa 25 minuutin osiossa on monivalintakysymysten lisäksi myös 10 kysymystä, joihin vastaus täytyy kirjoittaa itse (mitään välivaiheita ei kuitenkaan tarvitse näyttää). Kokeissa saa olla laskin. Matematiikan osioissa pärjää lyhyelläkin matematiikalla ihan hyvin.  

Writing

Tämä koe koostuu myös kolmesta osiosta. Ensimmäinen on 25 minuutin essee, joka kirjoitetaan vastauksena johonkin yleensä filosofiseen väittämään tai lainaukseen. Muut osiot koostuvat monivalintakysymyksistä, joissa täytyy löytää kielioppivirheitä lauseista, valita paras tapa parantaa huonosti kirjoitettuja lauseita ynnä muuta vastaavaa.

Paras tapa parantaa SAT-tuloksia on yksinkertaisesti harjoittelu. Testien tekemiseen ja harjoitteluun kannattaa varata mahdollisimman paljon aikaa. Itse tein testit ensimmäisen kerran vaihtovuoteni keväällä vuonna 2012, ja toisen kerran tammikuussa 2013. Mikäli on matemaattisesti yhtään lahjakas, matematiikan osioon harjoittelun voi jättää vaikka viimeiselle viikolle. Tehtävät eivät ole vaativia, mutta aikaa on melko vähän, joten kannattaa myös matematiikassa tehdä harjoitustestejä ja tutustua tehtävätyyppeihin. Ongelmaksi koituu kuitenkin critical reading -osio, sillä siinä esiintyvä sanasto on melkoisen haastavaa. Testithän ovat tarkoitettu pääosin erottelemaan natiivit englanninpuhujat toisistaan, joten sanat eivät todellakaan esiinny ihan jokapäiväisessä kielessä. Koska harva pystyy omaksumaan paljon uusia sanoja lyhyessä ajassa, suosittelen aloittamaan harjoittelun jo mielellään kuukausia aikaisemmin, ja asettamaan itselleen viikoittaisen tai päivittäisen tavoitteen (esim. viisi uutta sanaa päivässä). Myös writing-osio vaatii useimmilta jonkin verran harjoittelua ja kieliopin kertaamista. Harjoitusesseitäkin kannattaa kirjoitella, sillä 25 minuuttia on todella lyhyt aika. Vinkkinä voisin sanoa, että myös esseessä kannattaa käyttää ainakin paria ”sivistyssanaa”, jonka olet critical reading -osiota varten harjoitellessasi oppinut.

Miten kokeisiin sitten voi harjoitella? Collegeboardin sivuilta ja muualtakin netistä löytyy harjoitustehtäviä, mutta suosittelen lämpimästi hankkimaan jonkun harjoituskirjan. Amazonista löytyy näitä monelta eri kustantajalta, käytettynä ihan parillakin eurolla (postikulut tosin lisäävät hintaa jonkun verran). Minä käytin näitä, yksikin riittää hyvin! 

Barron's

College board

Kannattaa lukea kirjat huolella ja hankkia sellainen, jossa on mahdollisimman paljon harjoitustestejä – ainakin itse opin niitä tekemällä ja tarkistamalla kaikkein parhaiten! Mikäli sanaston pänttääminen alkaa puuduttaa, suosittelen esimerkiksi tätä kirjaa. Lue hauska tarina ja opi samalla 1000 uutta sanaa. Mahtava keksintö!

SAT-kokeet voi tehdä useampaan kertaan, ja jos vain mahdollista, ne kannattaakin tehdä ainakin kahdesti (ellei saa huippupisteitä heti ensimmäisellä kerralla). Vaikket ehtisi kauheasti harjoitella kertojen välissä, toisella kerralla olet jo paljon varmempi siitä, mitä olet tekemässä, mikä voi jo itsessään parantaa tulosta. Tulos heittelee helposti muutamalla kymmenellä pisteellä, ja vain parhaat pisteet jokaisesta osioista otetaan huomioon, joten sinulla ei ole ainakaan mitään menetettävää! Itse onnistuin toisella kerralla parantamaan sekä critical reading että math-osioiden pisteitä 80:llä. Writing-osion pistemääräni sen sijaan tippui, mutta sillä ei ollut merkitystä, sillä edelliset pisteeni jäivät voimaan.

SAT II eli subject testit ovat sitten oma juttunsa. Tässä kertauksen vuoksi taas lainaus kakkososasta: 

Kaikki koulut eivät vaadi näitä, suurin osa vaatii kaksi. Nämäkin ovat monivalintakokeita, ja kestävät vajaan tunnin per aine. Vaihtoehtoina on kirjallisuus, biologia, kemia, fysiikka, maailman historia, Yhdysvaltojen historia, matematiikka (kaksi eri tasoa), sekä kieliä, kuten saksa, espanja ja ranska.

Näistä en sano sen enempää, muuta kuin että tee mielellään kolme koetta jotta voit valita parhaat pisteet, hanki harjoituskirjat, harjoittele kovasti, äläkä valitse mielellään kirjallisuutta ellet puhu äidinkielenäsi englantia. Itse tein biologian, matematiikan (vaativamman tason) ja ranskan. Lopulta lähetin vain biologian ja ranskan tulokset, sillä ne olivat parhaimmat (biologia 770 ja ranska 700). Tein nämä vain kerran, sillä ei ollut oikein aikaa, enkä usko, että tulokseni olisivat juurikaan muuttuneet. Nämäkin voi toki tehdä kahdesti jos tuntuu, ettei ensimmäisellä kerralla ollut ihan parhaimmillaan. Samana päivänä voi tehdä yhden tai vaikka kaikki kolme koetta.

Osa 5 - Rahoitus

Vaikka rahoitusasiat tulevat ajankohtaisiksi vasta melko myöhäisessä vaiheessa hakuprosessia, täytyy ne ottaa huomioon jo koulun valinnassa ja hakemista suunniteltaessa. 

Heti alkuun haluaisin tehdä selväksi yhden asian: päästäkseen opiskelemaan Yhdysvaltoihin ei tarvitse olla rikas eikä huippu-urheilija. Raha auttaa asiaa ja lisää vaihtoehtoja, mutta ei ole mikään edellytys. Toki täytyy valmistua siihen, että opiskelu tulee luultavasti maksamaan enemmän kuin se Suomessa tulisi maksamaan, ja lainaa täytyy suurimmassa osassa tapauksia ottaa. Jää jokaisen itsensä pohdittavaksi, onko opiskelu ulkomailla suurempien kustannusten arvoista vai ei. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa heti, kun näkee yliopistojen valtavan suuret lukukausimaksut. 

Lukukausimaksut ja koulun apurahat

Käsittelin tätä asiaa jo jonkun verran tuolla ”koulun valinta” postauksessa, käy kurkkaamassa täältä. On tärkeää varmistaa, että koulu rahoittaa 100% tarpeen mukaan, koskien myös kansainvälisiä oppilaita. Todellisuudessa koululta saatava rahasumma on pienempi, kuin mitä sinä tai vanhempasi tunnette tarvitsevanne, mutta monille se on silti suurin tulonlähde. Koulun tarjoamaa rahoitusta voi arvioida esimerksi täällä.  Jos ja kun sinut hyväksytään koulun oppilaaksi, saat tietää tarkemmin stipendisi suuruuden. 

Kouluja valittaessa kannattaa ottaa huomioon myös se, onko koulu niin sanotusta need-blind. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilasvalintoja tehdessään koulu ei ota huomioon oppilaan maksukykyä. Järjelläkin tajuaa, että jos koulu lupaa maksaa 100% rahallisesta tarpeesta, tulee koululle paljon edullisemmaksi ottaa sisään enemmän rikkaita, kuin ”köyhiä” oppilaita. Need-blind kouluja on paljon, mutta sellaisia, jotka ovat ”need-blind for international students”, on vain muutamia. Ei siis ehkä kannata rajoittaa hakua pelkästään näihin kouluihin, mutta niitä kannattaa katsoa. 

Lukukausimaksut vaihtelevat paljon, mutta mikäli uskot saavasi rahallista apua koululta, niitä ei kannata tuijotella liikaa. Jos koulu lupaa maksaa 100% tarpeen mukaan, ei ole väliä, onko lukukausimaksu $30 000 vai $60 000 lukuvuodessa – sinulle ja perheellesi maksettavaksi jäävän summan pitäisi joka tapauksessa olla suunnilleen sama. Jos sinulla on varakkaat vanhemmat etkä usko saavasi juurikaan avustusta yliopistolta, täytyy lukukausimaksut tietysti ottaa huomioon.

Rahallisen avun hakeminen

Ota koulun sivuilta selvää siitä, kuinka rahallista apua haetaan. Vaatimukset vaihtelevat kouluittain, ja saattavat olla hieman erilaiset kansainvälisille, kuin amerikkalaisille hakijoille. Lähes kaikki koulut vaativat CSS-profiilin täyttämisen. Profiilissa kysellään tarkasti molempien vanhempien sekä oppilaan tuloihin, omaisuuteen ja rahankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Täyttämiseen menee jonkin verran aikaa, mutta onneksi saman kaavakkeen voi lähettää kerralla kaikkiin kouluihin. Lisäksi yleensä täytyy toimittaa ainakin vanhempien veroilmoitukset ja/tai palkkatodistukset. Pidä huolta siitä, että kaikki tarvittavat lomakkeet ovat perillä hyvissä ajoin!

Kela

Kela maksaa ulkomailla opiskeleville täyden opintotuen: opintorahan (335e/kk), asumistuen (210e/kk) ja valtion takaaman opintolainan (700e/kk). Opintolaina täytyy tietysti maksaa takaisin opintojen päätyttyä, mutta korot ovat pienet. Lisäksi saat jopa 6200 euroa opintolainan hyvitystä, mikäli suoritat opinnot määräajassa.

Yhdysvalloissa työskentely

F-1 opiskelijaviisumilla saa työskennellä kampuksella maksimissaan 20 tuntia viikossa, mutta kampuksen ulkopuolella käsittääkseni vain erityistapauksissa. Kampuksella työskentely on hyvä tapa ansaita rahaa opintojen ohella, ja usein 10 tuntia kampustyöskentelyä viikossa on laskettu mukaan oppilaiden ”apupakettiin”. Vaikket hakisi rahoitusta koululta, saat silti halutessasi työskennellä kampuksella. Työtehtäviä on laidasta laitaan. Voi olla, että ensimmäisenä vuonna mahdollisuudet rajoittuvat pääasiassa ruokalassa tai kirjastossa työskentelyyn, mutta myöhemmin voit päästä esimerkiksi avustamaan luennoille tai pitämään infokierroksia vierailijoille. 

Kesätyöt

Kesäloman pituus on yleensä yli kolme kuukautta, joten kesätöitä ehtii tehdä aika mukavasti. Tulit sitten kesäksi Suomeen tai et, töiden hakeminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Helpointa on tietysti, jos sinulla on työpaikka valmiina edellisiltä kesiltä, sillä työhaastattelun järjestäminen Suomeen Yhdysvalloista käsin voi olla hankalaa. Myös kampuksella voi olla mahdollista työskennellä ainakin osa kesästä.

Apurahat Suomesta

Apurahoja undergraduate-tason opintoihin on tarjolla todella vähän. Fulbright Centerin apuraha on oikeastaan ainoa, jonka minä tiedän. Sitä kannattaa ehdottomasti hakea, sillä Fulbright stipendiaattina saa apua kaikkeen opiskeluun liittyvään koko opintojen ajan, niin Suomesta kuin Yhdysvalloistakin. Toki apurahoja kannattaa kysellä muualtakin – pienetkin summat ovat parempia, kuin ei mitään. Oma aktiivisuus palkitaan tässäkin asiassa!

Laina


Voi olla, että joudut ottamaan lisälainaa opintolainan lisäksi. Tähän tarvitset tietysti takaajan/takaajia. Usein myös koululta tarjotaan lainaa, mutta niitä ei yleensä kannata ottaa vastaan, ellei ole pakko, sillä korot ovat suuret. Koska omia menoja ja tuloja on vaikea arvioida etukäteen, yritä saada sellainen laina, jota voi nostaa tarpeen mukaan.

Osa 6 - Essee

Kuinka tärkeä essee on?

Esseen merkitys hakuprosessissa on suurempi, kuin voisi kuvitella. Tämä koskee etenkin tasokkaita yliopistoja, jonne hakevista lähes kaikilla on erittäin hyvät SAT-tulokset ja keskiarvot. Essee on suosituskirjeiden lisäksi yksi tärkeimmistä kriteereistä, joiden perusteella yliopistot erottelevat hyvistä hakijoista ne erinomaiset.

Minkälaisia tehtävänannot ovat?

Kysymykset vaihtuvat vuosittain. Kysymyksenasettelut ovat kuitenkin yleensä melko suurpiirteisiä, joten valinnanvaraa ja tilaa luovuudelle riittää. Viime vuonna vaihtoehdot olivat seuraavat:

1. Some students have a background or story that is so central to their identity that they believe their application would be incomplete without it. If this sounds like you, then please share your story.
2. Recount an incident or time when you experienced failure. How did it affect you, and what lessons did you learn?
3. Reflect on a time when you challenged a belief or idea. What prompted you to act? Would you make the same decision again?
4. Describe a place or environment where you are perfectly content. What do you do or experience there, and why is it meaningful to you?
5. Discuss an accomplishment or event, formal or informal, that marked your transition from childhood to adulthood within your culture, community, or family.

Sanaraja oli ainakin viime vuonna 650. Suosittelen tähtäämään 600-650 sanaan.

Mikä tehtävänanto minun tulisi valita?

Jos et heti ole varma, mistä haluaisit kirjoittaa, älä huolestu. Käy jokainen kysymys läpi ja kirjoita ylös vaikkapa ranskalaisin viivoin ajatuksia siitä, millaisen esseen voisit kyseisestä tehtävänannosta kirjoittaa. Jos (ja kun) aloitat hyvissä ajoin, voit käyttää hyvän tehtävänannon valintaan reilusti aikaa. Jos et millään osaa päättää, kirjoita kaksi esseetä ja valitse vasta sitten, kumman haluat lähettää. 

Yksi vaihtoehto on päättää esseen aihepiiri jo ennen, kun edes lukee tehtävänantoja. Jos joku asia on sinulle hyvin tärkeä tai kertoo sinusta (arvomaailmastasi, luonteestasi tms.) erityisen hyvin, löydät luultavasti tehtävänannon, johon voit sovittaa ennalta päättämäsi aiheen. 

Millainen on hyvä essee?

Hyvä essee erottuu joukosta. Se kertoo sinusta jotain oleellista, mitä muusta hakemuksesta ei tule ilmi. Hyvän esseen luettuaan lukijasta tuntuu siltä, kuin hän tuntisi sinut henkilökohtaisesti. Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tulisi tekstissäsi kertoa kaikki mahdollinen yksityiselämästäsi. Persoonasi tulisi paistaa läpi, vaikka kirjoittaisit roskapöntöstä. Hyvä essee on mielenkiintoinen ja oivaltava. Hyvästä esseestä näkyy, että sitä on mietitty pitkään, ja että kirjoittajalla on itsetuntemus kohdallaan. 

Mitä tulisi välttää?

Pahin virhe on kirjoittaa essee, joka hukkuu joukkoon. Jos haluat kirjoittaa kotimaastasi, äidistäsi, koirastasi tai tanssiharrastuksestasi, sinun täytyy löytää luova lähestymistapa aiheeseen. Vältä itsesi ylenpalttista kehumista, mutta myös itsesi alentamista. Virheistä saa kertoa, jos käsittelee myös sitä, mitä niistä on oppinut. Älä kerjää sääliä tarinoimalla isoäitisi kuolemasta tai yritä olla superluova kirjoittamalla haiku turkoosin keittokauhan ja kattilan salatusta romanssista.

Entäs kielioppi?

Jos olet epävarma englanninkielentaidostasi, pyydä esimerkiksi opettajaa lukemaan esseesi läpi. Pääasia on, että pystyt kirjoittamaan sujuvaa tekstiä, joka on hyvin jäsennelty ja jota on helppo seurata. Yksittäiset kielioppivirheet eivät ole vaarallisia; kiinnitä enemmän huomiota sisältöön ja siihen, että essee on looginen ja argumentit hyvin tuettuja. Jos yrität kuulostaa ”liian hienolta” ja käyttää liian monimutkaisia lauserakenteita, se paistaa tekstistä helposti läpi. Ole rohkeasti oma itsesi. Niin sanottu semiformaali kieli riittää. Älä siis käytä slangisanoja (gonna, dude), mutta esseen tyylistä riippuen tavalliset lyhenteet ovat yleensä ihan sallittuja (I’m, won’t). 

Apua! Täällä on vielä muitakin kysymyksiä!

Common app –essee lähtee kaikiin hakulistallasi oleviin yliopistoihin. Useilla yliopistoilla on kuitenkin vielä lisäksi muita lyhyempiä, koulukohtaisia kysymyksiä tai esseitä. Niihin pätee aikalailla samat ohjeet. Ehkäpä yleisin kysymys koskee sitä, miksi päätit hakea juuri kyseiseen kouluun. Tällöin kannattaa välttää faktojen listaamista (hyvä opetus, kaunis kampus, loistava sijainti), ja keskittyä sen sijaan pariin sinulle tärkeimpään asiaan ja siihen, miksi juuri nämä kyseiset seikat tekevät koulusta sinulle sopivan. 

Aloitin oman esseeni kirjoittamisen muistaakseni noin viikko ennen deadlinea, mitä en välttämättä suosittele. Olin silti lopulta ihan tyytyväinen lopputulokseen, ja niin taisivat olla nekin, jotka päättivät hyväksymisestäni. Koska kukaan ei voi enää tätä kopioida (tai no voi, mutta jää luultavasti kiinni), niin laitan sen tähän esimerkiksi. Lisää esimerkkejä on netti pullollaan, kanattaa lukaista ainakin muutama läpi! Itse päätin aihealueen (ratsastus) jo kauan aikaa sitten, enkä antanut esseetä luettavaksi muille, kuin yhdelle ystävälleni. Kannattaa olla tarkka varsinkin siitä, ettei lähetä esseetä netissä kenellekään tuntemattomalle "tarkastettavaksi"...

4. Describe a place or environment where you are perfectly content. What do you do or experience there, and why is it meaningful to you?

The journey from the stable to the outdoor ring feels like forever. I am dragging the reluctant horse behind me, trying not to fall on the slippery ice. It’s a cold and dark winter night, and despite of wearing my warmest clothes, I’m already freezing. I had a long and hard day at school, and before driving here, I had a long dispute with myself about whether or not I should come. I can almost hear the horse behind me thinking: “Why did you bother? You could have stayed home drinking tea and wearing those woolen stockings, and I could have stayed inside eating my hay, and everyone would have been happy.” But now it’s too late to turn back. I lead the horse to the middle of the ring and mount him.

Once up there, the world seems a bit different. The lights of the Puijo tower look beautiful and homely towards the night sky. Even though it’s too dark to see the lake, the breeze brings a scent of fresh, icy water. The horse is so warm that I forget the cold almost instantly. I take off my mitten and stroke the horse’s neck. The fur feels soft and warm in my cold fingers, and suddenly I feel calm and relaxed. I can’t help but smile as I realize that once again I have transferred myself to a whole different universe. In that universe, there are no exam weeks or homework. There are no heartbreaks, messy rooms, beauty standards, or global warming. There is just me and the horse, and an exercise that we must perform as well as we can. 

Of course, not everything always goes the way I plan. There are days when the horse does everything except for what I want it to do. There are days when I find myself bruised on the ground in the middle of the class. There are days when I feel like an extremely incompetent rider, and even days when it makes me cry. But those days, those disappointments – they make the better days feel worth the fight. Nothing in this world compares to the feeling of being perfectly connected with the horse. It feels almost as if our minds were connected – the horse seems to perform every move when I only think about it. Riding feels like the easiest thing in the world, like I was born to do it. And, above all, the horse seems to enjoy the feeling as much as I do. Those times when I win a medal in a riding competition I feel very proud of myself, but the times when I feel like I have found a level of some kind of deep understanding between the horse and I are the most memorable ones. Even after twelve years that feeling is fairly rare, but it is so intense and pleasant that it keeps me motivated and focused. 

When the lesson is over, I dismount the horse and lead him back to the stable. It is nine o’ clock at night, but I feel refreshed and alert. I exchange a couple of words about the lesson with the other riders and unsaddle the horse. It’s almost time to go back home to my everyday life, but I try not to think about it just yet. I stroke the horse’s forehead while he is munching his dinner contentedly, and realize that coming here was, after all, a very good decision. Horseback riding means so many things to me. It is all about challenges, disappointments, and victories. It’s about going back to the nature and feeling like a king of the world with a thousand pound horse on my side. It is a whole range of emotions from fear to love and joy - tears, smiles, and lots of adrenaline. A horse’s saddle is the place where I feel perfectly content.