Vuosi numero kaksi

Moikka vaan pitkästä aikaa!

Kesän aikana tulikin sitten aika reilun mittainen tauko bloggaamisesta. Eipä minulla juuri olisikaan ollut kerrottavaa, ainakaan näin opiskelijaelämään liittyen. Nyt ihanan pitkä loma on ohi, luennot alkoivat eilen, ja pyrin taas päivittelemään kuulumisia niin usein kun ehdin!

Neljän kuukauden loma teki hyvää. Se on niin pitkä aika, että ilman mitään puuhaa siinä saattaisi kyllästyä. Täällä oletetaankin, että suurin osa opiskelijoista joko työskentelee, on harjoittelussa, avustaa tutkimuksen teossa  tai ottaa kesäkursseja. Toki ihan kunnon lomailun ja rentotuminen on tärkeää, ja pitkällä vapaalla varmistetaan, että siihenkin jää aikaa.

Itse olin suurimman osan ajan lomasta töissä Arnoldsilla. Kahviloissa työskentely tuli tutuksi viime vuonna täällä kampuksella, joten lähtökohdat olivat sinäänsä ihan hyvät, vaikken alaa ole opiskellutkaan. Työ oli yllättävän haastavaa: opeteltavaa ja muistettavaa oli kauheasti, iltaisin kahvila piti hoitaa ja sulkea yksin, ja asiakkaita riitti. Onneksi alun jännityksen, mokailun ja huolehtimisen jälkeen homma alkoi sujua mukavasti. Työkaverit olivat todella mukavia, työtehtävät vaihtelevia, ja asiakaspalvelu palkitsevaa. Voisin hyvin kuvitella työskenteleväni samantapaisissa tehtävissä myöhemminkin.

Töiden loputtua elokuussa matkustin neljäksi viikoksi rakkaani luokse Uppsalaan. Onneksi elokuussa sää parani huomattavasti, joten pääsimme nauttimaan auringonpaisteesta ja helteestä. Oli ihanaa elää ihan tavallista arkea yhdessä ilman jatkuvaa huolta siitä, että taas kohta toisen pitää lähteä jonnekin. Kaukosuhteessa ollessa yhdessä ruokakaupassa käymisenä, aamukahvit ja jopa pyykinpesun oppii näkemään aivan uudessa valossa.

Kesääni kuului toki myös perheen kanssa olemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista ynnä muuta lomaan kuuluvaa. Kaikin puolin onnistunut kesä, jonka jälkeen tuntuu ihan hyvätä palata takaisin opiskelujen pariin.

Tänä vuonna asun siis Buxtonissa, joka sijaitsee ihan keskellä kampusta. Huonekaverin ja paikan vaihtuminen jännitti vähän, mutta onneksi tunnen ainakin jotenkuten suuren osan talossa asuvista. Seuraavien viikkojen aikana tulen varmasti tutustumaan kaikkiin vielä paremin. Meillä on tapana pitää ovia auki aina huoneissamme ollessamme, kokkailla yhdessä, hengailla vapaa-aikana toistemme huoneissa tai yhteisissä tiloissa, sekä tietysti järjestää vähän virallisempaakin ohjelmaa. Kesän aikana talo remontoitiin ja kaikki huonekalut uusittiin, joten kyllä täällä kelpaa asustaa!

Ensimmäiset kaksi päivää olivat aikamoista tuskaa helteen takia. Pitäisi varmaan osata nauttia tästä kun Suomessa syksy tulee päälle jo kovaa vauhtia, mutta 34 astetta alkaa olla jo vähän liikaa. Etenkin, kun huoneessa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Tänään heräsin viideltä aamulla (jet lag on vielä vähän ongelma) siihen, kun ulkona sataa kaatamalla ja ukkonen jyrisee. Lämmin täällä on silti, mutta sade virkistää kuitenkin vähäsen. Tosin juuri tämän sateen takia en oikein pystynyt ottamaan kuvia ulkoa, joten saatte niitä hieman myöhemmin.

Koska heräsin niin aikaisin ja huone muistuttaa saunaa, tulin yllätys yllätys kirjastoon lueskelemaan ja nauttimaan upouudesta läppäristäni. Olen jo melko varma siitä, mitä kursseja olen tänä syksynä ottamassa, mutta saatte niistä esittelyt sitten, kun jokaisesta on ollut ensimmäinen luento. Lupaan esitellä myös huoneeni, kunhan saan sen näyttämään vähän enemmän kodilta.

Kuulumisiin, ja nauttikkaahan viikonlopusta!