Water fire, uusi imuri ja muita ilonaiheita

Moikka!

Taas on vierähtänyt hetki viime postauksesta, mutta ei voi mitään – aina sitä jää odottamaan, että meno vähän rauhoittuisi, mutta niin ei koskaan tapahdu. Nytkin kirjoitan tätä puolenyön aikaan, takana muutamat alle kuuden tunnin yöunet ja aikainen herätys huomenna. Tahdon (+kahvin ja Monster-juomien) avulla on kuitenkin selvitty, ja helpotuksekseni voin ilmoittaa, että huomenna tämän koeryppään viimeinen koe on ohi! Se, että olen keskittynyt tuohon kokeeseen tarkoittaa tosin sitä, että olen jäänyt kahdesta muusta aineesta pari viikkoa jälkeen, joten viikonloppu meneekin varmaan sitten niiden kertailussa. Rauhallinen lauantaipäivä neurotieteen kirjan kanssa tuntuu kyllä tällä hetkellä oikein rentouttavalta ajatukselta tähän verrattuna. Huolestuttavaa. 

Jotain pitää kyllä keksiä, että aikaa jäisi vähän rentoutumiseenkin – totuushan on se, että lukemista riittää, vaikka kuinka kovasti yrittäisi saada kaiken tehtyä. Pidän itseäni melko rauhallisena ihmisenä, mutta stressi ja univaje ovat saaneet minusta ihan uusia puolia esille. Yleisen ärtyneisyyden lisäksi olen huomannut tulleeni erityisen herkäksi äänille, ja esimerkiksi meluisassa ruokalassa istuminen tuntuu lähes mahdottomalta. Myös akne on pahentunut niin paljon, että minun oli pakko varata huomiseksi lääkäriaika. Naama on kuin 15-vuotiaalla pojalla murrosiän pahimmassa vaiheessa. Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä koulustressin lievittämiseen, niitä otetaan mielellään vastaan! 

Sunnuntaina otin itselleni vapaapäivän opiskelusta, mikä tuli kyllä tarpeeseen. Käytiin kämppiksen kanssa elokuvissa katsomassa This is where I leave you, joka ei ollut mikään maailman mahtavin katselukokemus, mutta ei huonokaan. Pääasia, että pääsi elokuviin! Shoppailtiin samalla vähäsen, ja ostin aivan ihanan treenitopin Gapista neljäsosalla alkuperäisestä hinnasta. Löysin myös sattumalta lempiripsarini, jota ei Suomessa ole myyty enää vuosiin. 

Amazonista tilaaminen on helpottunut huomattavasti nyt, kun postikuluja ei yleensä ole ollenkaan, ja tavarat tulevat perille parissa päivässä. Tilasin sieltä muun muassa imurin parilla kymmenellä eurolla, ja hyvin toimii! Jopa minä osasin koota, ja tuo on tosi näppärä tällaisen pienen huoneen imurointiin. Ei ole tarvetta johtojen kanssa, muttei tarvitse myöskään rikkoa selkäänsä, niin kuin rikkaimureiden kanssa voi käydä. Tuossa on jopa omat säädöt matoille ja lattialle. 

Muita pieniä ilonaiheita viimepäiviltä: Sunnuntaina annoin erään tutustumassa olleen äidin ja tämän tyttären käyttää kortiltani ”vierasruokalut”, sillä heillä ei ollut tarpeeksi käteistä illalliseen, eikä ruokaloissa voi maksaa kortilla. He tulivat hirmuisen iloiseksi ja kehuivat, kuinka hyvän kuvan annan koulusta, josta minä tulin tietenkin myös iloiseksi (ja seitsämän dollaria rikkaammaksi – sen verran heillä oli rahaa). Tiistaina minä sain vuorostani hyvää palvelua. Halusin ostaa puurohiutaleita, mutta ne sattuivat olemaan lähikaupassa alennuksessa, ja sen takia loppu. Olisihan siellä ollut kaiken maailman kaneliomenaruskeasokerimarjapuuroaineksia, mutta kun minä halusin sitä tavallista! Noh, marssin kampuksen omaan myymälään. Siellä oli kyllä kaurahiutaleita, mutta myyjä ei saanut kassaa toimimaan. Seuraavaksi kävelin taas toiseen päähän kampusta. Tässäkin kaupassa oli kaurahiutaleita, mutta yksi paketti olisi maksanut melkein kuusi dollaria. Melkein sorruin ostamaan sen, mutta onneksi en tehnyt sitä. Illalla, kun menin uudestaan lähikauppaan huomatakseni puuron olevan edelleen loppu, myyjä tuli kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin etsiväni puurohiutaleita, jolloin hän sanoi hakevansa heti lisää takahuoneesta. Pian myyjä palasi takaisin kilon paketti kaurahiutaleita kädessään ja pahoitteli, ettei pienempiä ollut enää jäljellä, mutta lupasi myydä minulle tuon ison samaan hintaan - $1.50. Nyt on puuroa muutamalle aamulle!

Tässä vielä. muutamia kuvia öisestä kampuksesta/Providencesta ja Water fire -tapahtumasta.

Olen jo pitkän aikaa halunnut tehdä postauksen rakkaasta työpaikastani, mutta se on jäänyt aina ajatuksen tasolle. Lupaan toteuttaa sen seuraavana –toivottavasti mahdollisimman pian!