tiistai 28. lokakuuta 2014

Töistä (ja ilmaisesta kahvista)

Heips!

Pahin koerumba ja stressi hellittivät lopulta, ja pari viimeistä viikkoa ovat olleet vähän rennompia. Mitään kovin ihmeellistä en ole tehnyt, vaan käyttänyt ylimääräisen ajan pääasiassa pidempiin yöuniin, mikä on kyllä vaikuttanut mielialaan ja jaksamiseen huimasti! Tällä hetkellä fiilikset ovat hyvät myös ihan siksi, että olemme kämppikseni kanssa popittaneet Taylor Swiftin uutta levyä ihan innoissamme. Kyllä, tunnustan rakkauteni Taylor Swiftiä kohtaan ihan avoimesti. Tehkää sen perusteella mitä johtopäätöksiä haluatte :D Ensi viikolla alkaa uusi koesuma, ja minulla on kolme koetta peräkäkisinä päivinä. Nyt kun ensimmäiset kokeet ovat takanapäin, on olo kuitenkin jo vähän varmempi näidenkin suhteen, vaikka opiskeltavaa riittää vähintään yhtä paljon, kuin viimeksikin.

Sittenpä asiaan, eli lupailemaani työpostaukseen! Töiden saannissa ei sinänsä ollut mitään vaikeuksia, sillä BuDS:illa (Brown university Dining Services) on koko ajan pieni pula työntekijöistä. Ulkomaalaisena oppilaana minun piti kuitenkin, yllätys yllätys, hoitaa melkoinen liuta eri paperiasioita ennen työnhakua. Onneksi näihinkin asioihin annettiin selkeät ohjeet, ja apua sai tarvittaessa. Loppujen lopuksi suurin työ tehtiin puolestani. Minun piti vain osata viedä oikeat maahantulolomakkeet oikeaan paikkaan, täyttää pari lomaketta netissä ja hakea sosiaaliturvakorttia. Kortin hakeminen on ehkä työläin osio; täytyy saada todistus työnantajalta, hankkiutua paikan päälle sosiaaliturvatoimistoon, suorittaa pakolliset turvatoimet, ja odotella omaa vuoroaan odotushuoneessa pahimmillaan useamman tunnin ajan. Itse suoriuduin ulos reilussa tunnissa, ja kortti tuli minulle postissa noin kuuden viikon kuluttua (tehokasta?). Onneksi työt voi aloittaa jo ennen kortin saapumista.

Työvuorot ovat todella joustavia. Jokaisella täytyy olla vakituisena vähintään 8 tuntia viikossa, mutta lisäksi voi tuurata muiden työntekijöiden vuoroja, tai tehdä vuoroja, joilla ei ole sillä hetkellä työntekijää. Ulkomaalaisena töitä saa tehdä kouluaikana enintään 20 tuntia viikossa. Tuskinpa kukaan sen enempää ehtisikään. Minulla on vakituisena 9 tuntia viikossa, mutta työskentelen yleensä 11-13 tuntia vähän omasta aikataulusta ja tarjolla olevista vuoroista riippuen. Jos tietää, ettei pääse jonain päivänä töihin, asia hoituu muutamalla hiiren klikkauksella. Lähes joka kerta joku ystävällinen henkilö ottaa vuoron itselleen – varsinkin, jos on ajoissa liikkeellä. Vuorojen vaihtaminen ja hyväksyminen tapahtuu siis kätevästi netin välityksellä, ja minulle tulee aina sähköpostiin viesti siitä, jos joku ilmoittaa tarvitsevansa tuuraajaa.

Onpas joku pyyhkinyt pöydät kiiltäviksi, heh
Töissä on mistä valita. Toiset työpaikat ja vuorot ovat kuitenkin suositumpia kuin toiset, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä. Kampuksella on ainakin 10 eri kahvilaa ja ruokalaa, joihin tarvitaan kassatyöntekijöitä, salaatinpilkkojia, pizzanpaistajia, ruokakuormien purkajia… Mitä nyt vain voi ruokapalveluihin kuvitella kuuluvan. Vuorojen pituus vaihtelee kahdesta neljään tuntiin, ja vuoroja on aamukuudesta yö kolmeen. Minä olen vakituisena alakerran ruokalassa ”kassalla”, sekä leipomossa työntekijänä. Ruokalan kassalla ei käytännössä tarvitse olla rahan kanssa juurikaan tekemisissä, sillä 95% opiskelijoista maksaa meal crediteillä suoraan kortilta. Työnkuvaan kuuluu siis pääasiassa vetää sisääntulevien opiskelijoiden kortit lukijan läpi, ja iltaisin pyyhkiä pöydät. Melko leppoisaa puuhaa. Leipomossa työt ovat vaihtelevampia, ja työparini kanssa olemme muun muassa rasvanneet pizzapannuja, muotoilleet keksejä taikinasta, paloitelleet ja asetelleet tarjoille erilaisia leipomuksia, pyöritelleet sämpylöitä, ynnä muuta vastaavaa. Leipomon ja kassan lisäksi olen ollut muutamia kertoja keittiössä töissä (yleensä kasvisten pilkkomista tai voileipien tekoa) tai jakamassa opiskelijoille to-go bokseja.

Hiljaisina hetkinä on aikaa lukea 
 Palkkaa maksetaan joka toinen viikko, ja se kasvaa sen mukaan, mitä pidempään on ollut töissä. Tuurauksesta saa myös lisäbonuksia. Koska työ ei ole mitään rakettitiedettä, ei palkkakaan ole mikään hurjan suuri, mutta mielestäni ihan riittävä. Kyllä sillä toimeen tulee. Palkan lisäksi jokaisen työvuoron yhteydessä saa syödä ilmaiseksi, ja työntekijät saavat kaikista kampuksen kahviloista kahvin/teen/virvoitusjuomat ilman maksua. Jos kahvia kuluu paljon (niin kuin minulla ja varmasti monella muullakin), niin ilmaiset juomat ovat aika suuri etu. Yksikin kuppi päivässä tekee jo noin $50 kuussa.

Työskentelymahdollisuudet varmasti vaihtelevat vähän koulusta riippuen, mutta jotain luulisi löytyvän ihan jokaiselta kampukselta. Kaikille Yhdysvaltoihin opiskelemaan lähteville/lähtöä suunnitteleville suosittelen kovasti! Itse olen tykännyt työstäni tosi paljon, ja tutustunut sitä kautta myös moniin mahtaviin ihmisiin. Opiskelun lomassa työt tuntuvat usein jopa rentouttavilta – varsinkin keittiössä tai leipomossa, kun keksejä pyöritellessä voi samalla rupatella työparin kanssa.

Kysykäähän jos jotain tulee mieleen, tai haluatte kuulla jostain enemmän! Tässä loppukevennykseksi vielä orava, joka halusi syödä lounaani.


2 kommenttia:

  1. Onko sulla suunnitelmissa opiskelujen jälkeen palata Suomeen asumaan vai näätkö tulevaisuutes ulkomailla tai juurikin Amerikassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kandin tutkinto kestää täällä neljä vuotta, ja sen jälkeen olisi (ainakin näillä näkymin) tarkoitus palata Suomeen suorittamaan maisterin tutkinto. Sen pidemmälle en ole asioita vielä pohtinut. Koen voivani olla yhtä tyytyväinen elämääni kummassa tahansa maassa/kulttuurissa, joten saa nähdä, mihin sitä lopulta päätyy!

      Poista