Hei!
Hupsista, melkein
kuukausi on taas vierähtänyt viime postauksesta. Kiirettä on pitänyt, mutten myöskään
ole oikein keksinyt, mistä voisin kirjoittaa. En sanoisi täällä olevan tylsää, päinvastoin,
mutta päivät ovat olleet loppujen lopuksi melko samanlaisia.
Elämäni blondina päättyi ainakin vähäksi aikaa |
Kohokohdat sitten
viime postauksen:
- Selvisin hengissä ja kunnialla Lähi-idän kurssin kokeesta, joka koostui 15:sta esseestä (aikaa kirjoittamiseen 72 tuntia)
- Minusta tuli punapää
- Kävin pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa Gone Girlin
- Ratsastusjoukkueesta otettiin vihdoin yhteyttä, ja try-outit ovat kahden viikon kuluttua
- Hain Student Language Exchange – ohjelmaan, ja pääsin toiselle haastattelukierrokselle – nyt vain odotellaan lopullista päätöstä (jos pääsen mukaan, opetan Suomen kieltä ja kulttuuria aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille kerran viikossa ensi kevään aikana)
- Täällä satoi lunta, ainakin parin minuutin ajan
Siinäpä varmaan tärkeimmät. Torstaina oli viimeinen midterm (eli niin sanottu välikoe), ja nyt ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ei ole oikeastaan mitään kouluhommia. Olo on tietysti helpottunut, mutta toisaalta hämmentynyt. Kun ei olekaan enää selkeää päiväjärjestystä ja suunnitelmaa, ei oikein tiedä, mitä sitä tekisi. Pitäisikö lähteä kaupungille? Vai jäädä koko päiväksi sänkyyn katsomaan Netflixiä, kun kerrankin ehtii? Ei mutta nythän minulla on aikaa siivota! Lähteä Bostoniin päiväretkelle? Mennä vihdoinkin sinne joogaan, jonne minun on pitänyt mennä jo monta kuukautta? Osallistua kaikkiin kampuksella oleviin tapahtumiin ja yrittää sosialisoitua muiden pöllämystyneiden opiskelijoiden kanssa? Ei mutta minullahan on se yksi kirja, jonka olen halunnut lukea!
Ensi viikolla on
tosiaan Thanksgiving, joten keskiviikosta eteenpäin ei ole koulua. Suurin osa
opiskelijoista lähtee kotiin perheittensä pariin, mutta meitä jää tänne
kampuksellekin ihan mukava määrä. Ensi viikolla lupaan kertoa vähän tarkemmin
siitä, mikä juhla tämä Kiitospäivä nyt oikein olikaan, ja kuinka sitä täällä
juhlitaan. Kiitospäivä on yksi lempijuhlistani täällä Yhdysvalloissa, ja tulen
varmasti viettämään Suomessakin sitten, kun täältä aikanaan kotiudun. Ihan vaan
kurpitsapiirakan takia, jos ei muuten. Siitäpä tulikin mieleeni – mitä kaipaan
kotoa, ja mitä jään kaipaamaan täältä palatessani Suomeen lomille? (Perhe ja ystävät puuttuvat listalta, koska ne ovat vähän turhan itsestäänselviä!)
5 asiaa, joita kaipaan kotoa
1. Sauna
Lämpimällä ilmalla minulla ei ole niin ikävä saunaa, mutta nyt kun sää
alkaa pikkuhiljaa viilentyä, olisi ihanaa mennä saunaan lämmittelemään.
Saunominen on myös rentouttavaa ja minusta tuntuu, että siellä oikeasti tulee
puhtaammaksi, kuin pelkästään käymällä suihkussa. Kuollut iho kuoriutuu helpommin
pois ynnä muuta vastaavaa.
2. Yksityisyys
Tämäkään ei ole yleensä mikään ongelma, sillä tulen hyvin toimeen
huonekaverini kanssa, ja vietämme kumpikin loppujen lopuksi melko vähän aikaa
huoneessamme. Toisinaan kuitenkin tulee tilanteita, kun on niin väsynyt,
stressaantunut tai alakuloinen syystä tai toisesta, että haluaisi olla vain
vähän aikaa yksin. Kirjasto on aina hiljainen pakopaikka jos sellaista
tarvitsee, mutta ei sielläkään juuri yksityisyyttä ole. Pitkään omillaan asuneena
tähän on ollut vähän totuttelemista.
Oma kämppä, voi kuinka sinua kaipaankaan! |
3. Rahka
Monet kertovat kaipaavansa salmiakkia tai Fazerin suklaata, mutta minä
kaipaan kyllä eniten rahkaa. Suomessa sitä kului yleensä vähintään purkki
päivässä, yleensä puolukoiden kera. Täällä on onneksi kreikkalaista maustamatonta
jogurttia, joka on melko samantapaista, kuin rahka (ei siis vastaa oikeastaan
yhtään Suomessa myytäviä kreikkalaisia jogurtteja). Puolukoita täältä ei tosin
saa.
4. Suomen
kieli
Englannilla pärjää, mutta ei se ole kuitenkaan sama asia, kuin äidinkieli. Usein
alan selittää jotain asiaa ja huomaan kesken lauseen, ettei minulla ole
hajuakaan, miten muotoilisin asiani järkeviksi lauseiksi. Kyllä sitä edelleen
joutuu miettimään enemmän kuin suomea puhuessa, mikä on välillä väsyttävää.
Hävettää myös se, kun en aina saa selvää, mitä minulle sanotaan.
5. Oma vaatekaappi
Siis
on minulla täälläkin vaatekaappi, itse asiassa paljon parempi, kuin kotona.
Ongelma on kuitenkin sen sisältö. En saanut pakattua kovin paljon vaatteita
mukaan, ja varsinkin talvivaatteiden suhteen tilanne on aika heikko. Kaikkea en
kuitenkaan viitsisi ostaa, kun tiedän, että minulla on ne kotona. Tämä tilanne
onneksi korjaantuu joululoman jälkeen, kun saan tuoda matkalaukullisen tavaraa
mukanani takaisin kampukselle.
5 asiaa, joita tulen kaipaamaan täältä
1. Ruoka
En tarkoita nyt välttämättä ruokaa itsessään, vaan sen helppoa saatavuutta.
Kävele portaat alas ja saat kolmesti päivässä lähes Ruotsin laivaa vastaavan
buffet-tarjoilun. Enkä edes liioittele. Toisaalta jos buffet ei innosta, meal
crediteillä tai pisteillä saa myös jogurtteja, hedelmiä, muffineita ynnä muita
välipaloja, tai makusi mukaan valmistettuja burritoja, salaatteja, grillilautasia,
tai ihan mitä vain. Ruokatarjoilusta en kyllä keksi yhtään mitään valittamista.
2. Kuntosali
Alakerran kuntosali ei ole hienoin mahdollinen, mutta kynnys lähteä salille
on mukavan pieni. Voi vaihtaa vaatteet omassa huoneessa, eikä tarvitse astua
edes ulos. Toisaalta jos haluaa vähän hulppeammat puitteet, upouuteen,
suurempaan kuntosaliin/uimahalliin on huimat 500 metriä matkaa. Tällaisiin ”luksuksiin”
varmaan turtuu nopeasti, mutta ainakin toistaiseksi olen yrittänyt muistaa arvostaa
joka kertaa, kun minun ei ole tarvinnut etsiä keskustasta autolle parkkipaikkaa
tai miettiä, miten kuivaan itseni Fressin suihkutiloissa pyyhkeen jäätyä
kotiin.
3. Aurinko
On se ihan mukavaa, kun on melkein joulukuu, ja silti saa herätä aamuisin
auringonvaloon. Ja sitä valoa riittää ihan iltaan asti. Täällä huoneessa on
myös hyvät lamput, mikä ei energiensäästölamppujen aikakaudella ole aina
taattua. Talvisin pimeys tekee minut usein väsyneeksi ja ärtyneeksi, joten
valaistus on minulle tärkeä juttu!
4. Lämpö
Vaikka Rhode Island onkin täällä pohjoisessa, niin ilma on yleensä jonkun
verran Suomea lämpimämpi. Kesä on pidempi ja talvi lyhyempi. Ihanaa on myös se,
että täällä huoneessa on hyvä lämmitys, ja pattereita on helppo säätää itse (rakkaalla
äidilläni on tapana varmistaa kotimme lämpötilalla se, etteivät talvivaatteet
vaan ja kaapinpohjalle pölyttymään). Myös koululuokat ovat lämmitettyjä, eikä
sisällä tarvitse olla takki päällä ja sormikkaat kädessä, niin kuin lukiossani
talvisin.
5. Ihmiset
Koskaan
ei tarvitse olla yksin. Vaikka olisi kuinka ujo ja varautunut, niin täällä
tulee pakostakin vaihdettua ainakin
muutama sana huonekaverin, naapureiden, ruokalatyöntekijöiden tai opettajien
kanssa. Vaikka itse olen melko hiljainen, nautin silti siitä, että ympärillä
tapahtuu.
Mitä te lukijat kaipaatte eniten Suomesta ulkomailla ollessanne?
Just mietinkin pari päivää sitten että mitäköhän sulle kuuluu! Kiva siis että postasit :) Noi punaset hiukset sopii sulle! =)
VastaaPoistaHih, kiitos! Tykkään itsekin, vaikea vaan saada ne pysymään punaisina...
PoistaHei mulla tuli mieleen, että voisit pyytää jotakuta lähettämään Suomesta sulle kuivattua karpalojauhetta! (: Itse tykkään sekoittaa juurikin rahkaan tai jogurttiin, joskus puuroon tai smoothieenkin. Toki mä en oo yhtään perillä siitä, saako sinne ylipäätään lähettää jauheita postissa :D
VastaaPoistaAiniin, piti vastata tuohon kysymykseesi! Mäkin kaipaan rahkaa ulkomailla, tosin nykyään vähemmän kun syön sitä Suomessakin vähemmän. Kuntosalia kaipaan aina lyhyilläkin reissuilla, vaikka kävisin paikallisella kuntosalilla. Ei sillä että mulla olisi treeniriippuvuus, vaan oon nimenomaan kiintynyt omaan saliini, jolla oon käynyt kohta seitsemän vuotta (;
VastaaPoistaJa piti kirjoittaa puolukka- eikä karpalojauhetta tuohon aiempaan kommenttiini :D
Puolukkajauhetta voisi kokeilla! Karpaloita täältä onneksi saa, olen niitä välillä käyttänytkin puolukan tilalla. Se on kyllä hassua miten sitä tottuu juuri tiettyihin kuntosaleihin. Joka paikassa on kuitenkin vähän erilaiset tavat ja välineet :)
PoistaRUISLEIPÄÄ kaipaan aina Suomesta! Nyt kun olin just New Yorkissa muutaman kuukauden, niin meinasin kuolla, kun mistään ei meinannut löytyä edes mitään täysvilja leipää.
VastaaPoistaItse syön melko harvoin leipää, varsinkin nyt täällä, kun ruisleipää ei ole saatavilla. Täysjyväleipää ynnä muuta olisi kyllä, mutta eivät ne ole kovin hyviä. Välillä tekisi hirveästi mieli kunnon jälkiuunileipää Oltermannin ja kurkkuviipaleiden kanssa!
PoistaKun olin Saksassa vaihdossa, söin ihan hirveästi makkaroita ja liharuokia yleensäkin, niitä kun oli saatavilla joka paikasta ja ne olivat tosi hyviä ja laadukkaita. Nyttemmin kasvissyöjäksi ryhdyttyäni mietin, millaista olisi elää Saksassa, tulisiko sopivan ja monipuolisen ruuan hankkimisessa hankaluuksia. :D Suomessa saa kuitenkin tosi monipuolista kasvisruokaa, loppujen lopuksi. Ruisleipää kaipasin myös. Tummaa leipää oli kyllä saatavilla, mutta se oli tosi erilaista eikä kovin hyvää. Ateriarytmi oli myös tosi outo, päivällista ei varsinaisesti ollut, vaan sen sijaan pikku välipala ja sitten illalla iltapalan paikalla raskas ruoka. Olin yleensä syömisen jälkeen heti valmis nukkumaan...
VastaaPoistaTäälläkin monet syö illallista tosi myöhään suomalaiseen makuun. Toisaalta ruokaa on kyllä kampuksella tarjolla kellon ympäri, joten jokainen voi mennä aikalailla oman aikataulun ja mieltymysten mukaan. Kasvisruokavaihtoehtojakin on tosi hyvin, mutta voin kuvitella, että esimerkiksi Saksassa tilanne on ehkä vähän hankalampi :D
Poista