Kaksi päivää elämästäni

Heips!

Tällä hetkellä makaan yksin kuumeessa sängyn pohjalla muiden valmistautuessa 250-vuotistansseihin. Tänään olisi ollut myös Brown-Harvard jalkapallopeli, ulkona 27 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Hieman ketuttaa, joten päätin käyttää tämän ajan kuvapostauksen toteuttamiseen. Tässä siis pieni kurkistus People's Climate Marchiin sekä ihan tavalliseen torstaipäivääni!

Sunnuntai

Aamulla herätyskello pirisi kello 4:55. Ei kai siinä auttanut muu kuin nousta. Laahustimme porukalla bussin lähtöpaikalle kaupungintalon (?) eteen.

 Bussissa tunnelma oli tiivis. Niin suloiselta kuin keltaiset koulubussit ehkä ulospäin näyttävätkin, niin sisältä ne ovat todellakin mitoitetut pienille koululaisille. Lähekkäin olevat penkit ovat kuulemma turvallisuuskysymys. Asentaisivat mieluummin turvavyöt...

Perille saavuimme yllätys yllätys pari tuntia myöhässä, sillä New Yorkissa bussi liikkuu noin 2:n kilometrin metrin tuntivauhtia. Ehdimme kuitenkin hyvin mukaan, vaikka marssi olikin jo periaatteessa alkanut.

Eteneminen oli hidasta, enkä jaksanut laahustaa koko matkaa ihmisjoukossa (ihmisiä oli kuulemma yli 200 000!). Niinpä poikkesin välillä reitiltä keskuspuistoon, Manhttanille, Starbucksiin, ja lopulta Hudson-joen varrelle lukemaan kirjaa.

Marssin loputtua olin aivan puhki, kuten varmasti kaikki muutkin osallistujat. Lähdimme takaisin kohti Providencea kuuden aikaan illalla, ja olimme lopulta perillä vasta vähän ennen puoltayötä (vaikka matkan pitäisi muka kestää vain 3,5h). Vaikka päivä oli melko raskas, oli kuitenkin mukavaa päästä vaihtelun vuoksi näkemään, millaista se elämä kampuksen ulkopuolella oikein olikaan.

Torstai

Aamu alkoi psykologialla ja kahvilla. Aiemmin olen ollut liian pihi ostamaan kahvia, mutta New Yorkissa ihastuin Starbucksin uuteen blonde roast -kahviin niin kovasti, että totesin sen olevan kahden dollarin arvoista - ainakin aikaisina aamuina. Professori puhui Freudista ja etenkin viime aikoina tehdyistä psykoanalyysia koskevista tutkimuksista. Lopulta professori ryhtyi kertomaan meille siitä, miten Hitleriä on analysoitu Freudilaisittain, ja meinasi taas innostua puhumaan yliaikaa. Psykan tunnit ovat kyllä ihan lemppareita!

Luennon jälkeen minulla oli muutama tunti vapaata, joten suuntasin kirjastoon kertaamaan ensi viikolla olevaan neurotieteen kokeeseen. Kampuksella on muutama kirjasto, mutta pidän tästä kaikkein eniten. Kirjasto on koko Providencen korkein rakennus, mutten ole itse asiassa koskaan käynyt ylemmissä kerroksissa, missä varsinaiset kirjat ovat. Minä, kuten suurin osa muistakin oppilaista, käytän hyväkseni pääasiassa pohjakerroksen lukutilaa. Niin sanottu study center on täynnä tietokoneita, sohvia ja pöytiä, ja se on jaettu eri osiin melutason mukaan. Paikka on auki kellon ympäri, joten tänne voi tulla opiskelemaan rauhassa vaikkapa aamukolmelta seinänaapurien pitäessä pippaloita.

Lounasta ennen seuraavaa luentoa. Omeletti-baari on ihan paras - sen kun täytät lapun omien mieltymystesi mukaan, ja saat haluamasi munakkaan.

Luennolla lähes puoli tuntia aikaisessa. Olenko ainoa? Näköjään en.

Vihdoin olemme päässet neurotieteessä solutasolta aivoihin asti - jee! Professori oli tuonut jopa oikeat aivot tunnille mukaan. Pelottavaa.

Seuraavaksi Lähi-itää. Tykkään tästä luokkatilasta tosi paljon, sillä se on kampuksen kaikkein uusimmassa rakennuksessa. Kivan pitsakan seinät pitävät ainakin hereillä! Olemme käsitelleet tällä kurssilla paljon melko raskaitakin aiheita, joten tänään otimme vähän rennommin ja käytimme suuren osan tunnista musiikkivideoiden katseluun. Toki tässäkin oli jonkinlainen idea takana, sillä olimme ennen tunnille tuloa lukeneet pari artikkelia siitä, miten Internetin, television ja muun median yleistyminen vaikuttaa arabimaissa.

Ruokaa, omnom.

Salille! Alakerran kuntosali ei ole kampuksen isoin eikä hienoin, mutta kätevästi hissimatkan päässä, ja yleensä erittäin hiljainen. Salilta löytyy muutama jouksumatto, kuntopyöriä, vapaita painoja ja kaikki peruslaitteet, joten miksipä sitä kauemmas lähtisikään. Täällä on mukava käydä muutaman kerran viikossa rentoutumassa ja pitämässä huolta siitä, että jaksaa kävellä kampuksen toiseen päähän vielä ensi vuonnakin.

Päivän päätteksi vielä vähän luettavaa psykologian ja Lähi-idän kursseille.

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille, toivottavasti syysflunssa ei iske teihin! Postaustoivomuksia otetaan vastaan :)